(ex)-Haikaranpelätin

Hei! Lähetin sinulle uudelleen kutsun blogiini, toivottavasti pääset pian vieraisille :)

Hyvää ja rauhaisaa joulua sinne!

Heippa ex-haikaranpelätin. Ihan ensimmäisenä: Kiitos!
Eksyin blogiisi joku aika sitten, kun hain tietoa lapsettomuudesta. Itse olen onnellisessa asemassa, kiitollinen kahden pojan äiti, molemmat tulleet luomuna ja vain pienen odottelun jälkeen.

Lapsettomuus on koskettanut monia ystäviäni, jotka kuitenkin ovat myös onnistuneet vuosien saatossa joko luomusti tai hoidoilla. Tällä hetkellä lapsettomuus on lähempänä itseäni kuin koskaan ennen. Siskoni kärsii myöskin monirakkulaisista munasarjoista, ja kamppailee hormonihoitojen parissa. Hain lisätietoa, että voisin edes jotenkin ymmärtää sitä tuskaa mitä lapsettomuus aiheuttaa. Niitä tuntemuksia ja ajatuksia. Tämä sinun blogisi auttoi minua ymmärtämään paljon (tosin enhän voi koskaan silti tietää mitä se on ja miltä se tuntuu, kokematta sitä itse). Uskon että nyt ehkä osaan olla paremmin siskolleni tukena, ja jätän ne turhat "koita olla vain ressaamatta" -sammakot ym. väliin. Meni monta iltaa, että luin blogisi läpi, ja jännitin, mikä on lopputulos. Aivan ihanaa, että tekin pääsitte kokemaan vanhemmuuden ilon ja sen rakkauden tunteen omaa lastaan kohtaan. Oli myös mukava lukea postauksia ihan siitä tavallisesta arjesta :)

Nostan hattua (todella korkealle) jokaiselle lapsettomuudesta kärsivälle/kärsineelle. Arvostan teitä, teidän sinnikkyyttä ja jaksamista. En voi kuin yrittää kuvitella, mitä olette käyneet läpi. Joten kiitos siis teille jokaiselle. Ja varsinkin sinulle, kun tämän blogin aikoinaan aloitit. Mietin, tohtisinko linkittää tämän siskolleni, mutta en tiedä olisiko se sopivaa. Etten vain vääntäisi veistä sielä haavassa siihen tyyliin että "kato ny, nääki onnistu"..

Mielenkiinnolla odotan, josko tämä blogi vielä saa jatkoa :) Oikein hyvää tätä vuotta teidän perheelle!

Voi kiitos sulle, Kaisa, ja kiva että blogista on ollut iloa :) Siskosi on kyllä onnekas kun hänellä on lähellä noin ihana ihminen, joka jaksaa ja viitsii paneutua lapsettomuuteen ja yrittää todella ymmärtää.

Nyt jälkeenpäin sitä on itsekin vähän vaikea käsittää mitä aikoinaan kävi läpi. Lapsettomuus tuntui niin suurelta kriisiltä, ja niitä vuosia leimasi epätietoisuus, epätoivo, kateus ja ihan sellainen yleinen epätasapaino. Tosin nyt jälkikäteen voi olla kiitollinen että on oppinut paljon itsestään.

Jos et halua linkittää tätä blogia siskollesi (nämä vuoden 2011 ja 2011 jutut ovat olleet toki raskauteen ja vauva-arkeen liittyviä, joten eivät ehkä kiinnosta), niin voit toki mainita että olet lukenut lapsettomuudesta kärsiviä blogeja, ihan sen takia että voisit ymmärtää ja tukea paremmin. Olen ihan varma että siskosi arvostaa (vaikka noin ihana ele saattaa liikuttaa ja hämmentää, mulle olisi varmaan tullut tippa silmään jos joku olisi kertonut tehneensä noin ihan vaan osatakseen ymmärtää ja tukea mua paremmin) että yrität ymmärtää.

Voi olla että "lapsellisen" kanssa ei halua jutella ihan kaikesta lapsettomuuteen liittyvästä, tai sitten voi olla että olette niin läheisiä että hän haluaa. Aina se samassa tilanteessakaan oleminen ei tee ihmisestä parasta juttukaveria, tärkeintä se on että on oikeasti kiinnostunut, kuuntelee, on tilannetajua (esim. jos kysyy kuulumisia niin siskosi kyllä osaa vastauksellaan kertoa haluaako puhua siitä vai ei juuri nyt), ja lämpimän aidosti toivoo positiivista lopputulosta. Ja antaa siskon sanoa voi paska jos tuntuu siltä, eikä sitten yritä kannustaa olemalla liian positiivinen. Parempi sanoa että todellakin on paska, kuin sanoa että ei se nyt niin kamala paska ollut :) Antaa tilaa ja kunnioittaa niitä lapsettoman tunteita, vaikka ne välillä on ristiriitaisia. Ja ymmärtää että välillä hän haluaa sinut lähelle, välillä hän haluaa työntää sinut (lapsineen) etäälle, mutta olemalla silti tukena häntä varten. En nyt toki tarkoita että lapsettoman saa antaa kohdella ja pompotella mitä vaan, mutta sinä olet teistä nyt se "vahva", ja vahvat voivat kantaa heikkoja silloin kun heidän jalat eivät kanna.

Hyvää tätä vuotta sinullekin! Toivon kovasti että sinusta tulisi pian täti :)

Kiitos vinkeistä, miten ottaa asiaa esiin siskon kanssa :)