Eikös se mene niin että jos ottaa sateenvarjon mukaan, niin ei takuulla sada? Tai jos sytyttää tupakan bussipysäkillä, niin bussi tulee saman tien? Minä olen päättänyt, etten tästä lähtien ota p***:n vertaan huomioon lapsihaaveitamme. En osta yhtäkään käytännöllistä tunikaa (paitsi jos näytän laihemmalta) ja aion uhrata kodinhoitohuoneen (jota ilman lapsiperhe ei ilmeisesti voi elää) saunaksi kunhan saamme rahaa.

Mieheni vanhempi veli vaimoineen (se veli josta me tykätään) on ollut auttamassa meitä uuden talomme remontissa. Meillä on kolme makuuhuonetta, ja purimme kahden huoneen välistä rumat kiinteät kaapit pois, joten jouduimme rakentamaan uuden seinän. Halusimme ison makuuhuoneen ja pienen työhuoneen. Mieheni veljen vaimon mielestä tämä oli typerä idea, koska pitkällä tähtäimellä olisi parempi jos olisi kolme samankokoista huonetta. Sillloin olisi "kunnon" kokoiset huoneet lapselle nr 1 ja 2.

Excuse me? Lapselle numero kaksi? Veljeni vaimo tarkoitti pelkästään hyvää enkä loukkaantunut hänen neuvostaan, mutta koko ajatus lapsesta numero KAKSI tuntuu absurdilta. Voisiko joku joskus lyödä minua ja lujaa, jos joskus valitan siitä että lapsen numero kaksi HUONE on liian pieni. En halua mitenkään vähätellä sekundaarisesti lapsettomia, mutten mitenkään voi omassa tilanteessani ottaa huomioon lapsen numero kaksi huonekokoa.

Tuloksena on ISO makuuhuone johon mahtuu isot Ikean kaapit ja iso meikkipöytä peileineen, ja vaikka 50 tuuman telkkari jos siltä tuntuu.

Prkl.

Auttaisikohan tilannettamme jos ostaisin vielä valkoisen sohvan? Sellaisen jota EI voi pestä jos pieni lapsi tahraisi sen. Olisiko se minun sateenvarjoni tai tupakkani bussipysäkillä? 

Tuskin, ei tässä auta olla taikauskoinen. Mutta työhuone olkoon pienenpienenpieni, sellainen jollaisen haluamme juuri nyt!