Epätodelliselta, oudolta, mutta ihanalta.

Pelottavalta. Olen jotenkin niin tottunut että meille tulee vain huonoja uutisia tältä saralta, etten uskalla ajatella että kaikki menisi hyvin. Mitä jos tämä viedään meiltä pois? Miten selviän sitten?  

Ei yökötä. Rinnat eivät ole sen aremmat kuin mitä Progestan on aiheuttanut, tai mitä menkkojen alkaessa saattaa olla. Aamupäivällä mukamas vähän öklötti, mutta taisi johtua tuosta avoimesta konvehtirasiasta työpöydällä, jota olen tyhjentänyt ahkerasti. Outoa toivoa että yököttäisi. Tai että olisi tosi kipeät rinnat.

Nippailee. On sellainen olo että menkat saattaisivat alkaa pian. Tänään on ehkä nippaillut vähän ylempääkin. Etenkin ne mahdolliset menkat pelottavat, sillä tuulimunaraskaudessa sain "normaalit" kuukautiset 2 päivää verikokeesta eli progesteronin lopettamisesta.

Epävarmalta. Minä tiedän "kaiken" lapsettomuushoidoista, vaihdevuosista ja Menopurin sekoittamisesta, mutten niinkään paljoa raskaudesta. En ole lukenut raskauslehtiä pitkään aikaan (ostin muutaman kun rupesimme yrittämään kolmisen vuotta sitten) tai lukenut asiasta sen enempää, koska niistä jutuista on tullut paha mieli.  Eilen kuulin että ei saa kurottaa liian ylös koska se saattaa "venyttää" kohtua. Vitamiineja syön, kahvia en paljoa juo, alkoholia vältän tietenkin.

Ristiriitaiselta. Olen niin iloinen että meillä vihdoin tärppäsi, mutta samalla minulla on jotenkin huono omatunto siitä että hehkuttelen tätä tilannetta, kun tiedän että se saattaa satuttaa vertaistukeani jolla ei ole vielä toistaiseksi tärpännyt. Tiedän sen piston sydämessä kun onnittelee muita kerta toisensa jälkeen. Toisaalta tiedän että olemme ansainneet tämän kaiken tämän viime vuosien p*skan jälkeen.

Kärsimättömältä. Kolme pitkää viikkoa on edessä, ennen kuin lopulta tiedämme onko siellä oikeasti elämää.

En halua kuulostaa negatiiviselta! Eilinen päivä oli elämäni parhaimpia, ja suurin haaveeni kävi toteen (silmät meinaa kostua kirjoittaessa ja lukiessa ihania kommentteja mitä sain). Kaikki on vielä vaan niin alussa, uutta ja epävarmaa, etten uskalla iloita liikaa.