Siihen se pahoinvointi kai sitten jäi, eipä ole kohta viikkoon näkynyt, paitsi ihan harvoin. Ainoa "oire" mikä on jäljellä on väsymys, mutta se saattaa ihan yhtä hyvin johtua siitä että olen jättänyt kahvin juomisen pois. Eilen närästi, mutta sekin saattoi johtua siitä että olin syönyt paljon, ja nyt sekin "oire" on poissa. Olisi edes tissit vähän kipeät.

Järki sanoo että pitäisi vaan olla tyytyväinen ja miettiä sitä faktaa että jos syke on nähty, niin kaikki menee 90% todennäköisyydellä hyvin loppuun asti. MUTTA nuo tilastot eivät ole ennenkään olleet meidän ystäviä. Mieheni mielestä murehdin turhia, varsinkaan kun en edes vuoda verta.

Pelottaa vaan kamalasti. Niin kauan kuin öklötti niin tuntui edes siltä että on oikeasti raskaana. Ensi viikolla on lääkäriaika, mutta siellä ei edes ultrata vaan tehdään gynekologinen tutkimus. Julkisen tarjoamaan niskapoimu-ultraankin on vielä monta pitkää viikkoa.

Ajattelin mennä ensi viikon alussa yksityiselle mielenrauhaultraan. Mieheni mielestä se on liiottelua, hän haluaisi edelleen kailottaa koko maailmalle että olen raskaana, mutta mua pelottaa ihan kamalasti. Yksi tuttavani sai keskeytyneen keskenmenon juuri näillä viikoilla (mitään ei tullut ulos, yhtäkkiä huomattiin vaan ultrassa että sikiö on lopettanut kasvamisen ja syke oli hävinnyt).

Pelottaa.

t. Haikaranpelätin 8+4