Nyt pitäisi pian päättää haluammeko mennä siihen kuuluisaan 3D ultraan. Meille suositeltiin käydä siellä ennen viikkoa 32, koska sen jälkeen sikiöllä alkaa olla jo niin ahtaat paikat että naama on usein ihan lytyssä kohdun seinämää vastaan. 

Puolesta

  • Olen alusta alkaen ajatelleet että nimenomaan siihen ultraan haluamme mennä. 
  • Siellä näkyy pikku prinsessan kasvonpiirteet
  • Siellä paljastuisi "hyvissä ajoin" jos prinsessa olisikin yhtäkkiä prinssi (en kyllä usko siihen)
  • Saisimme n. 50 euroa alennusta koska olemme olleet kyseisellä yksityisklinikalla jo niin monta kertaa tähän asti
  • Vauvamme katsominen ultrassa on parasta mitä tiedän. Jokaikinen ultraus joka on vahvistanut että kaikki on hyvin, ovat olleet elämäni onnellisimpia hetkiä. En tiedä mitään parempaa, enkä kyllästy siihen ikinä. 

Vastaan

  • Olemme olleet ultrassa viikoilla 6,7,9,11,13,17,20 ja 23. Jokainen kerta oli hintansa arvoinen, mutta rajansa kai kaikella? 
  • Saan julkisen puolesta ylimääräisen ultrauksen viikolla 37, koska olemme "icsiläisiä"
  • Keksisin n. 160 eurolle paljon muutakin käyttöä. Lastenhuoneesta puuttuu hoitopöytä ja vaatekaappi, ja talon remonttibudjetti on pohjaton kaivo. 
  • Olo on rauhallisempi kuin ennen, koska prinsessa möyrii monta kertaa päivässä. Pakko sen on ainakin olla elossa. 
  • Miten tämän nyt kehtaisi sanoa, mutta suurin osa 3D-ultrakuvista joita olen nähnyt ovat aika rumia? (tosin olemme ihastelleet 400 grammaista rääpälettäkin 3-ulotteisena viikolla 21)

Mennäkö vai eikö mennä? Onko se sen arvoista? (varsinkin jos siellä ultrassa on ravattu normaalia enemmän jo ennestään...)

t. ex. Haikaranpelätin 30+4

ps. lueskelin aiemmin työmatkalla junassa istuessani vanhoja kirjoituksiani kännykästä. Niihin juttuihin verrattuna ei voi muuta todeta että "on mullakin sitten ongelma". Vaikka ajatukset pyörii näinkin "mitättömissä" asioissa, niin ajattelen ihan kamalasti niitä joilla ei vielä ole tärpännyt, varsinkin Lapsetonta, Sydänjäätä ja Milkkistä. Nyt ois kyllä perhana kyllä teidän vuoro. 

pps. olen sortunut laittamaan muutaman raskauteen viittaavan statuksen Facebookiin, vaikka olin visusti päättänyt etukäteen etten hehkuttele siellä koska ikinä ei tiedä kuinka moni kavereistani siellä kärsii lapsettomuudesta. Pöllö pelätin.