"...kun mua ei huvittais yhtään olla töissä, tarttisin lomaa?"

No mut oisit heti sanonut niin, kulta! Enhän mä heti tajunnut että asiat on näin! 

Jos olisin heti tiennyt, niin en olisi nauttinut näistä viime viikoista näin pitkään ja hartaasti. Musta on oikeesti kivaa että nelikiloinen vauva makaa mun virtsarakon päällä, sen takia mä olenkin sanonut sille sinne mahaan että älä vaan kiinnity vaan pyöri vaan puolelta toiselle -varsinkin öisin - ja kasva nyt pikku kulta ainakin viisikiloiseksi. Mä viihdyn yksin kotosalla vaikka kuinka monetta viikkoa katsoen Dr Philin uusintoja, kun ei meillä oo toista autoa ja ihmisten ilmoille joutuu kävelemään, mutta käveleminen sattuu. Mä vaan rentoutun ja nautin ajatuksesta että meidän prinsessa kasvaa ja kasvaa, ja jos mulla käy tosi hyvä tuuri niin ehdin kokea kaksi erilaista tapaa synnyttää -sekä yrittää ponnistaa itse mutta sen jälkeen todeta että ei tämä mahdu ulos ja laitetaan akuuttiin leikkaukseen. 

Mutta nyt kun sanoit noin hyvän syyn, niin enköhän mä yritä pyöräyttää sen ulos vaikka illalla. Vai oisko viikonloppu parempi että saisit kokonaisia lomaviikkoja? 

t. itsekäs ja erittäin kärsimätön melkein-Haikaraemo 38+6

ps. Ei kannata ottaa mun juttuja vakavasti. Pari viikkoa Dr Philin, Oprahin ja Rachael Rayn seurassa on pehmentänyt mun aivot. Oikeasti mun perusolotila tämän pitkästymisen ja kärsimättömyyden takana on se, että oon onnellinen ja kiitollinen. 

pps. Kiitos kaikista kommenteista edelliseen kirjoitukseen. Päätin että pyydetään kuvaajaa lähettämään pari "huonolaatuista" digiversiota niistä suosikeista mitä meillä oli, ja valitaan sitten niistä kaksi 20*30 cm kokoista kuten mieheni oli alunperin ajatellut. En halua mennä sinne uudestaan, enkä jaksa miettiä asiaa sen enempää. Ehkä saatan jopa yllättyä positiivisesti :) Haluan että mieheni kokee että on ilahduttanut mua, se on vaan niin ihana, ja on varmasti itsekin moooonta kertaa sanonut "nammmm, sä oot TOSI hyvä laittamaan ruokaa" saadessaan Dolmio-kastiketta ylikypsän spagetin kanssa :)