Pakko avautua. 

Mun mielestä on epäreilua, että kun on saanut lapsen vaikeimman kautta, niin ei saisi valittaa mistään. Oli kyseessä sitten yövalvomiset tunnin välein, imettäminen tissit ruvella, puutteessa oleva aviomies koska vaimo nukahtaa heti illalla kunhan lapsi on saatu nukkumaan, tai mikä tahansa ongelma, niin kaikki on otettava kiitollisena vastaan, kun kerran lasta on niin kauan toivottu. Ex-lapsettoman olisi parasta olla kaikesta kiitollinen superäiti, jonka mielestä on antoisaa sanoa lapselle sadannen kerran että sinne sähköjohtoihin ei saa mennä. 

Mutta jos valittaa, niin eiköhän joku -yleensä tuntemattomalla nimimerkillä - keksi heittää että etpä näköjään rakasta lastasi tai etpä ole kiitollinen kun kerran valitat. 

Vielä isommat haukut saa, jos valituksen lisäksi kehtaa ajatella omaa itseään, perheen taloutta, parisuhdetta tai näiden asioiden kokonaisuutta. Suomessa pidetään ilmeisesti äitiyden mittana sitä miten pitkään on kotona tai miten suuria uhrauksia lapsensa eteen tekee (kumma kyllä täällä Tanskassa ei kukaan ole ihmetellyt yhtään että menen elokuussa töihin, koska se on täällä maassa normaalia). Suomessa on tietysti eri mahdollisuudet ja eri systeemi, joten superäidit voivat olla vaikka kymmenen vuotta kotona tekemässä luomuruokaa lapsilleen menettämättä työpaikkaansa, kunhan tekevät lapsen kolmen vuoden välein (sen kymmenen vuoden jälkeen kauhistellaan sitten miksi miespuolinen kollega joka on tehnyt kaikki ne vuodet töitä tienaa enemmän, on siinäkin tasa-arvo persiillään). Suomen systeemi on uniikki (ja ihan mahtavaa että se mahdollisuus on!), mutta en koe että tanskalaiset lapset ovat keskimäärin sen "kärsivämpiä" kuin Suomessa. 

Kaikista haukuista ilkeintä -ilkeintä mitä toiselle naiselle yleensäkään voi sanoa - on suoraan tai rivien välistä haukkua toista huonoksi äidiksi. Ymmärtäisin, jos haukkuja kärsii itse lapsettomuudesta, koska itsekin aikoinaan hermostuin niihin jotka valittivat lapsistaan. Mutta sitä ihmettelen, miten toiset äidit tekevät samaa. Ja yritän miettiä että miksi. 

No niin, nyt saa haukkua. Pahoitan varmasti mieleni mutta antaa nyt tulla vaan.