Olin tänään taas vaihteeksi skannauksessa. Taas oli käytössä kootut selitykset jotta pääsin klinikalle ronkittavaksi kesken työpaikan kustantamaa kurssia, jonka ainoat osallistujat olivat minä ja yksi työkaverini.

 

 

Munat olivat kasvaneet (ehhehe) jonkin verran toissapäiväisestä, mutta lääkäri arvioi että kaksi päivää stimulointia olisi optimaalisinta. Piikittelen siksi Menopuria vielä tänään ja huomenna, ja ylihuomenna otan irroituspiikin Pregnylin. Koko skannaus oli todella hätäinen ja lääkäri vaikutti poissaolevalta eikä ehtinyt kertomaan kuinka monta munasolua siellä oli kypsymässä, mutta täytyy luottaa hänen ammattitaitoonsa – hän sattuu olemaan klinikan johtava lääkäri.  

 

Sivuoireita on edelleen yllättävän vähän. Olen tosin järkyttävän väsynyt koko ajan, mutten tiedä johtuuko se hormoneista vai suuresta työmäärästä viimeisen parin viikon aikana. Jaa, niin ja onhan tässä sellainen hieman ”nolompikin” sivuoire – huomaan vilkuilevani nuoria miehiä turhankin tiuhaan, mutta se saattaa hormoneiden lisäksi johtua ensimmäisistä kevätpäivistä. Työskentelen erään komean miehen kanssa samassa työryhmässä, ja huomasin pari päivää sitten kesken tylsän kokouksen tuijottavani hänen lihaksiaan jotka erottuivat hänen paitansa läpi. No, ei kai se ole ihme jos alapäässä on kymmenisen (veikkaus) puolikypsää munasolua jotka huutavat muulle kropalle ”hedelmöittäkää minut”! En voisi kuvitellakaan meneväni työkaverini kanssa flirttiä pidemmälle, mutta koko jutusta jäi huono omatunto. Iltaisin kun olen vihdoin kotona oman hedelmöittäjäni luona, tuntuu että kroppa ei sano muuta kuin ”zzzzz….zzz…nukkumaan”.

 

 

Olen koko ensi viikon ”lomalla” jotta voin rauhoittua työkiireistä punktion tienoilla, toivon etten vahingossa törmää pomooni kadulla koska kerroin hänelle olevani ulkomailla. Tiistaina otetaan munasolut talteen, ja torstaina laitetaan toivottavasti kaksi alkiota mukaan kyytiin. Perjantaina on vuorossa mummoni hautajaiset, ja olen saanut useamman lääkärin ja sairaanhoitajan lupaamaan että minun ei tarvitse jäädä hautajaisista pois hoidon takia. Matkustus ja itkeminen eivät kuulemma vaikuta onnistumismahdollisuuksiin mitenkään.  

 

En ole vieläkään mennyt katsomaan mieheni veljen vastasyntynyttä lasta, mutta anoppini välitti terveiset että tuoreet vanhemmat ymmärtävät tilanteemme hyvin. Olen selittänyt miehelleni että minusta ei ole tällä hetkellä paljon mihinkään muuhun kuin tästä hoidosta, hautajaisista ja työviikoista selviämiseen, kaikki muu on toistaiseksi taka-alalla. Tää nyt on vaan tätä.