Ensinnäkin, tuhannet kiitokset ihanista ja kannustavista viesteistä. Ne ilahduttavat sanoinkuvaamattomasti.

Alkiot ovat olleet matkassa neljä päivää. Viime päivät ovat menneet yllättäen nopeasti, ja ensi viikolle on taas luvassa työmatkoja. Toisaalta mietin että pitäisikö minun siltikin maata sohvalla jalat ristissä varmistaakseni alkioille mahdollisimman hyvät kasvuolot.

 

Klinikalla sanottiin, että ”voit elää ihan niin kuin normaalisti”, toisaalta olen kuullut joidenkin muiden klinikoiden suosittelevan että ottaa rauhallisesti alkionsiirron jälkeiset viikot. Ensimmäisen alkionsiirtoni (silloin kun laitettiin yksi nelisoluinen) jälkeen olin hissunkissun, kunnes noin 12 päivää siirrosta osallistuin talonyhtiön siivoustalkoihin, rehkin yli tunnin lakaisten lattioita, jonka jälkeen rupesin vuotamaan samana iltana. Toisen siirtoni (kun laitettiin pakkasalkio) jälkeen en rasittanut itseäni fyysisesti, jolloin vuoto tuli vasta 14 päivää siirrosta. Go figure.

 

Olen lykännyt kuntosaliharrastuksen aloitusta yli puoli vuotta, joten lykkään sitä vielä varmuuden vuoksi piinaviikkojen ajan, mutta mietin olisiko parempi tehdä puolen tunnin kävelylenkkejä iltaisin vai mieluummin levätä illat sohvalla? Liikuntahan on terveellistä, mutta minua huolestuttaa se ensimmäisen siirron vuoto, joka alkoi sinä ainoana päivänä piinaviikkojen aikana kun rehkin luudan kanssa.

 

Voiko tässä tehdä yhtään mitään pikkuisten alkioiden hyväksi kuin syödä foolihappoa? Anyone? 

 

t. kärsimätön Haikaranpelätin

 

ps. Mieheni osallistuu myös omalla tavallaan piinaviikkoihin. Hänen mielestään minun pitää rentoutua ja nukkua hyvin, joten saan piinaviikkojen ajan kymmenen minuuttia hartiahierontaa iltaisin. Kaikista liikuttavinta on kuitenkin kun hän kuiskii peiton alla alkioille: ”kom så, kom så, far elsker er” (tsemppiä nyt, isä rakastaa teitä)