Draama jatkui edelleen tänään. Tunnin jonotuksen jälkeen akuutilla gynekologisella osastolla pääsimme juttelemaan mukavan lääkärin kanssa. Hän oli rauhallinen, empaattinen ja kyseli vointia, ja kysyi miten paljon minulle on kerrottu kohdun ulkopuolisen raskauden hoitomahdollisuuksista. Kerroin kuulleeni solumyrkystä ja leikkauksesta, ja sanoin että en halua solumyrkkyä. Lääkäry kysyi: "Onks se niin kun no fucking way solumyrkkyä vai ehkä jos on pakko? ", ja minua rupesi naurettamaan. Hän kurtisti kulmiaan katsoessaan verikokeiden ja edellisen skannauksen tuloksia, ja haki paikalle kokeneemman kollegan, osaston johtavan lääkärin mukaan skannaamaan.

Lääkärit skannasivat pitkään ja hartaasti, eivätkä oikein sanoneet mitään. Keskustelivat "lääkärikieltä" hiljaisella äänellä keskenään, jonka jälkeen se kokeneempi lääkäreistä sanoi "niin... kohdun ulkopuolella ei näkynyt mitään, mutta kohdun sisäpuolella saattaa ehkä olla jotain mitä emme halua poistaa". Lääkärit päättivät lähettää minut Ultraosastolle (joka on täynnä raskaana olevia hymyileviä naisia) tutkittavaksi toisella koneella, tämä uusi kone oli sama jota käytetään 3D-skannauksissa. Kävelin kyynelehtivänä zombiena toiselle osastolle.

Ultraosaston lääkäri skannasi taas pitkään ja hartaasti. "Tuolla kohdussa saattaa olla jotain, mutta en tiedä onko se verihyytymä vai sikiöpussi". Hän kutsui jälleen kokeneemman kollegan katsomaan ultranäkymiä, ja kokenut kollega sanoi "jotain siellä on, mutta ei nähdä mitä. Kaikki voi olla mahdollista. Näillä viikoilla ja veriarvoilla pitäisi olla syke tai edes ruskuaispussi näkyvissä, mutta ihmeitäkin tapahtuu".

Se mukava gynekologisen osaston lääkäri soittaa huomenna minulle osaston aamukokouksen jälkeen, ja sovimme sitten jatkosta. Hän ei halunnut antaa liikaa toiveita, sillä ultranäkymät eivät vastaa raskausviikkoja. Hän ymmärsi ja näki minusta että olen ihan sekaisin, ja pyysi meitä miehen kanssa pitämään toisistamme huolta.

Tunteiden vuoristorata jatkuu toivon ja epätoivon välimailla.

UPDATE 29.4 kl 09:50

Se mukava lääkäri soitti juuri, ja sovimme uuden ultrausajan ensi viikon torstaille. Hän pahoittelettei hänellä ollut selvää vastausta minulle, mutta ei uskalla määrätä minulle aborttia ennen kuin on sataprosenttisen varmaa että se tyhjä säkki ei jatka kasvamista. Hän sanoi edelleen että ultranäkymät ei vastaa raskausviikkoja eivätkä veriarvoja, mutta parempi olla satavarma ennen kuin päätetään mitään. Eli viikko eletään vielä löysässä hirressä.