Olin perjantaiaamuna verikokeessa ja skannauksessa. Odotttelin hermostuneena klinikan käytävällä vuoroani, ja juuri ennen minua tuli skannaushuoneesta onnellisesti hymyilevä pariskunta. Tämän jälkeen lääkäri tuli ulos ja sanoi kollegalleen: "hei otatsä seuraavan raskausskannauksen, mun pitää mennä käymään labrassa". Raskausskannaus, I Wish.

Uusi lääkäri skannasi minut, ja kaikki näytti hyvältä -jos ei ole raskaana. Kohtu oli tyhjä, limakalvot näyttivät siltä kun niiden kuuluukin kun ei ole raskaana, ja munajohtimissakaan ei näkynyt mitään. Lääkäri passitti minut uuteen verikokeeseen, ja arveli että sen tulos olisi varmaankin matala.

Verikokeen jälkeen menin töihin. Parin tunnin päästä lääkäri soitti ja sanoi hcg:n nousseen 970:een, ja hän käski minun tulla viimeistään parin tunnin sisällä akuuttiin gynekologiseen vastaanottoon. Otin paniikissa taksin töistä takaisin sairaalaan, ja ilmoittauduin gynekologiselle osastolle. Täytin pari lomaketta, jonka jälkeen minun piti odottaa vuoroani odotushuoneessa. Tämä odotushuone ei vaan ollut mikä tahansa huone -akuutille gynekologiselle vastaanotolle tuodaan raiskattuja naisia. Tunnelma oli ahdistava. Vieressäni istui arviolta noin 17-vuotias tyttö, joka itki hysteerisesti silmät punaisena ja sanoi "fucking idiootti, mä tapan sen".

Tunnin odotuksen jälkeen minulta kysyttiin pari kysymystä (kuten "millä viikolla sä olet" ) ja mitattiin verenpaine. He eivät osanneet tehdä muuta kuin lähettää minut kotiin ja käskeä olla koko viikonloppu max puolen tunnin päässä sairaalasta, jos yhtäkkiä rupeaa sattumaan.

Viikonloppu meni olosuhteisiin nähden hyvin -toistaiseksi ei ole ruvennut sattumaan, ja tänä aamuna on otettu uusi verikoe. Tässä ei voi muuta kuin odotella ja edelleen toivoa että että koko homma menisi itsestään ohi.

Ihan hanurista.