Minulla ei ole oikeastaan mitään kirjoitettavaa, ei kuulu mitään uutta.

Laitan kolme kertaa päivässä kaksi Progestan-palluraa alapäähän (what goes up, must come down -ja se on aika ällöttävää) ja odottelen. Kävelylenkit ovat jääneet tekemättä, koska olen ollut aamusta iltaan töissä.

Töitä tekemällä aika meneekin hieman nopeammin. Paitsi tänään kun pidin kolmen tunnin palaverin erään raskaana olevan naisen kanssa, joka hieroi jatkuvasti mahaansa. Olo oli vähän niinkuin miehellä joka katsoo suuririntaista naista jolla on avoin kaulus... piti yrittää todellakin keskittyä siihen mitä hän sanoi, kun vatsanhieronta meinasi väkisinkin viedä huomioni.

Tunti tämän jälkeen toinen kollegani toi vaimonsa ja vastasyntyneen tyttönsä esiteltäväksi. Keski-ikäinen naispuolinen pomoni oli vieressä ja lirkutteli jatkuvasti vauvalle, ja yritin keksiä miten olisin mahdollisimman "normaali". En viitsinyt lirkutella ihan niin innokkaasti kuin pomoni, mutta toisaalta vauvan huomioimatta jättäminen olisi ollut epäkohteliasta. Katselin siinä hieman vauvaa, kehuin suloiseksi, hymyilin tekohymyä vilkuttaen vauvalle ja kuuntelin tuoreen vanhempien vaippajuttuja, ja palasin muutaman minuutin päästä työpisteelleni.