Matti Nykäsen kuuluisista mietelauseista löytyy lohtua niin tilanteeseen kuin tilanteeseen. Vaikka olisi asiat ja alapää yhtä sekaisin kuin Haminan kaupunki, niin silti on hyvä muistaa että elämä on kuitenkin laiffia ja huominen on aina tulevaisuutta. Jos kaikki menee pieleen niin ei auta muu kuin heittää hanskat tiskiin, hakea Ruotsin kansalaisuutta ja muuttaa Kööpenhaminaan.

Kaavinnasta on kulunut 8 päivää. Alapää vuotaa edelleen aika reippaasti kirkasta verta, mutta toisaalta gynekologisella osastolla sanottiin että sitä voi kestää parikin viikkoa. Hieman kauhistuttaa tämä vuodon määrä, mutta olo on kuitenkin ihan normaali. Olen yrittänyt syödä maksalaatikkoa tasapainottamaan tätä poistunutta verta :) Silloin tällöin kivistää ja pelkään silloin kohtutulehdusta, mutta kai se tuntuisi ihan erilaiselta kivulta.

En oikein tiedä mitä ajattelisin tulevaisuudesta ja tulevista hoidoista. Tämän vuodon loputtua on odotettava seuraavaa kiertoa, ja klinikka on lomalla koko heinäkuun. Eli näyttää siltä että alkusyksyllä lähdettäisiin siirtämään pakkasalkioita. Järki sanoo että on hyvä odottaa ja pitää taukoa, mutta odottaminen on ehkä viimeinen asia mitä haluaisin.

Olen miettinyt seuraavaa siirtoa jos pakkasalkioista tai julkisen tarjoamasta viimeisestä tuoresiirrosta ei tule tulosta. Alun perin ajattelin että olisimme valmiita ostamaan kolmen ICSI:n paketin yksityiseltä (n. 7000 eur) julkisen klinikan jälkeen, mutta nyt en tiedä enää mikä olisi seuraava askel. Motivaatio ei ole hukassa mutta voimat ovat. Mies ei vaikuta kovin innostuneelta luovutetun sperman käyttöön.

Olen miettinyt adoptiota. Uskon siihen, että jonain päivänä saamme lapsen tavalla tai toisella, mutta se "toisella"-tapa ei tunnu hyvältä. Uskon että kaikki adoptoivat vanhemmat rakastavat lastaan yhtä paljon kuin biologiset vanhemmat omiaan, mutta en ole valmis adoptoimaan. En ole valmis hylkäämään elämäni suurinta toivetta. Moni sanoo, että "ainahan te voitte adoptoida", ja niin huomaan välillä itsekin sanovani ääneen, mutta tämä askel tuntuu liian suurelta, kaukaiselta ja ahdistavalta. En osaa nähdä muuta valoa tämän tunnelin päässä kuin mahdollinen raskaus. Siis ainakin tällä hetkellä. Toivoisin että minusta tuntuisi toiselta, mutta omia tunteita on turha huijata.

Se on ihan fifti-sixty miten tässä käy. Toivottavasti voimat riittävät loppuun asti, ja meidänkin tarina saa onnellisen lopun.