Huomasin tänään puoleltapäivin vuotavani verta. Se mukava lääkäri oli käskenyt soittamaan jos rupeaisin vuotamaan tai saisin kovia kipuja, joten soitin gynekologisen osaston akuuttiin päivystykseen. Päivystävä lääkäri käski tulemaan samantien, ja puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme taas skannattavaksi.

Tämäkin lääkäri oli mukava, ja minut tutkittiin perusteellisesti. Hän teki gynekologisen tutkimuksen, paineli vatsaa ja selkää, otti verenpaineen ja lämmön, sekä lopulta skannasi huolellisesti. Skannauksessa näkyi sama möykky, joka ei ollut kasvanut tiistain skannauksesta (8mm). Koska möykky oli tyhjä (se näkyi mustana länttinä ultrassa) meinasi lääkäri että hcg pitäisi olla laskussa jos kehossani ei ole toista hormonin tuottajaa. Jotta tämä möykky selittäisi hcg:n nousun pitäisi sen sisällä näkyä jotain valkoista ultrassa, eli sen sisällä olisi edes jotain.

Minulta otettiin taas uusi verikoe, ja neljännellä yrityksellä (suoneni ovat piilossa) saatiin talteen pari putkiloa. Tunti sitten osastolta soitettiin, ja kerrottiin arvon nousseen noin 6000:een. Arvo ei ole noussut samaa tahtia kuin normaalissa raskaudessa (jossa arvo tuplaantuu joka toinen päivä), mutta antaa edelleen aihetta epäillä kohdun ulkopuolista raskautta.

Sain taas uuden ajan maanantaille, jolloin tilanne arvioidaan uudestaan. Lääkäri oli alustavasti solumyrkyn kannalla, mutta minun on vaikea hyväksyä ajatusta kolmen kuukauden hoitotauosta. Vaihtoehtoisesti minulle voitaisiin tehdä kaavinta, jonka jälkeen "möykystä" otettaisiin kokeita nähdäkseen onko siellä jotain joka on pitänyt hormoniarvoja nousussa. Pahimmassa tapauksessa möykystä ei löytyisi mitään, kaavinta olisi turhaa ja joutuisin joka tapauksessa ottamaan solumyrkkyä. 

Olo on ihan yhtä tyhjä kun sillä möykyllä. Vuodan edelleen, mutta en niin paljon kuin aikaisemmin päivällä. Ehkä se tulee itsestään pois, kai sen sitten huomaa. En edes tiedä mitä toivon, haluan vain saada koko homman päätökseen mahdollisimman pian.

Kuulen sisältäni nyyhkytyksiä,
vaikka en osaa itkeä,
silmiä kirvelee,
vaikka kyyneleet eivät valu,
sydän on kipeä kaipauksesta,
vaikka en osaa surra.
Järki ei riitä käsittämään,
mutta haluan uskoa, että Rakkaus riittää.
-Marleena Ansio-