Ei voi olla totta!!! Juuri kun minua on valmisteltu kaavintaan huomenna, kutsutaan minut ultrattavaksi tänään. Ultraosaston (ne jolla on se hienompi kone) johtava lääkäri ei ehdi huomenna, ja halusi nähdä minut tänään. Ilmeisesti tilanteeni on niin erikoinen, että kuka tahansa lääkäri ei osaa skannata minua, ja sen takia saan ilmeisesti myöskin niin vaihtelevia kommentteja.

No, tämä vanha rouva skannasi pitkään ja hartaasti, ja totesi klöntin kasvaneen pikkiriikkisen (kai 8,8 milliä?). Sen sisällä näytti olevan pieni ruskuaispussi (se mitä viikko sitten ei näkynyt), mutta ei sykettä. Klöntin koko ei vastaa viikkoja (8+0, koko vastaa 5+0) eikä veriarvoja (hcg yli 8800 eilen), mutta klöntin pienenpienestä kasvusta ja ruskuaispussista johtuen lääkäri ei halunnut vieläkään tehdä päätöstä. Hänellä on kuulemma sellainen henkilökohtainen periaate, että jos on pienempikin epävarmuus, niin haluaa ennemmin odottaa kuin poistaa mahdollisen raskauden.

Kysyin lääkäriltä onko hän koskaan nähnyt tapausta että näin "hankalasta" alusta huolimatta on saatu elävä lapsi aikaan, johon hän vastasi "olen, sen takia en halua tehdä päätöstä tänään, vaikka tämä näyttääkin aika huonolta. Ei auta muu kuin odottaa viikko".

Lähdin hämmentyneenä ja kyyneleet silmistä ultraosastolta viemään papereitani gynekologiselle osastolle (johon "kuulun", ja jossa tietoni ovat akuuttia kipua tai mahdollista kaavintaa varten). Samalla ovenavauksella osastolta tuli ulo nuori pariskunta, ja nainen valitti ääneen "siis mä en jaksa enää yhtään olla raskaana". Olisi tehnyt pitää tällä ämmälle saarna siitä kuinka onnekas hän onkaan, mutta mitäpä minulle hänen tilanteensa ja valituksensa kuuluu.