Ei mitään. Ei yhtään mitään, vaikka kuinka odotan että pääsisin tästä painajaisesta yli ja eteenpäin. Lääkkeet eivät ilmeisesti tepsineet minuun, koska vuoto ei ole edelleenkään alkanut.

Soitin äsken gynekologisen osaston sairaanhoitajalle, joka kysyi millainen olo minulla on. Sanoin että ihan normaali varmaan, mutta ihmetyttää missä se vuoto viipyy. Sairaanhoitaja sanoi että heillä on osasto ihan tupaten täynnä, joten jos pärjään kotosalla niin he eivät  tutki minua tänään. Hän sanoi aluksi että soittaisin maanantaina uudestaan, mutta käski sitten lopuksi kokeilla vielä huomenna uudestaan, jos heillä olisi rauhallisempaa.  "Voi tosiaan olla että ne lääkkeet ei ole toiminut toivotulla tavalla, mutta voi olla että sä rupeat vuotamaan tänään".

Mies ei yhtään tajua mitä käyn läpi. Hän oli eilen menossa viettämään viikonloppua toiseen kaupunkiin tapaamaan vanhoja kavereita, "jos se sopii sulle". Sopii? Eilen uskoin vielä täysillä siihen että kokisin abortin nyt viikonloppuna, joten ei se nyt ihan sovi. "Mutta eiks se lääkäri sanonut että se on niinkuin voimakkaat kuukautiset". Tjaa, no olisi sitten pitänyt kuunnella tarkemmin, en tajunnutkaan että tämä onkin ihan pikku juttu, ihan turhaa tässä pelkään.

Olen niin väsynyt. En tiedä johtuuko se tiistain tyhjennyspillereistä, edelleen korkeasta hcg-arvosta vai kaikesta tästä mitä pään sisällä on liikkunut (en ole ollut yhtäkään päivää poissa töistä koko viime viikolla, ja olin sekä maanantaina ja torstaina työmatkalla Ruotsissa). Haluaisin vain nukkua ja maata sohvalla. Menin eilen miehen mieleksi leffaan, ja nukahdin kesken elokuvan. Tämä päivä ollaan nukuttu pitkään ja olen edelleen sohvalla yöpuku päällä. Mies sanoi juuri kärsimättömästi: "eiks me voitais mennä jonnekin tänään ja tehdä jotain kivaa, on niin tylsää olla vaan kotona". Idiootti. Kyllä mä sitä rakastan, mutta vitsi mikä idiootti se on tänään.