Olen ollut muutaman viikon blogitauolla.

  1. Nettiyhteys kotona on tökkinyt ja olen ollut kiireinen töissä
  2. Olen tauolla hoidoista, ja olen yrittänyt antaa ajatuksillenikin taukoa
Olen vihdoin saanut kuukautiset –tasan 6 viikkoa kaavinnan jälkeen. Olisin toivonut niiden tulevan vasta ylihuomenna. Jos ne olisivat tulleet ylihuomenna, ja siitä tasan kuukauden päästä, voisin ilmoittautua pakkasalkioiden siirtoon jo heti elokuun alussa. Klinikka on heinäkuun lomalla, ja ilmoittautua voi vasta elokuussa. Eli toivon seuraavien kuukautisten alkavan vasta elokuun alussa, eikä heinäkuun lopussa. Paitsi jos ne alkavat heinäkuun viimeisenä päivänä, saatan huijata yhdellä päivällä. Olen miettinyt jopa e-pillereiden hankkimista jotta saisin alkiot kyytiin mahdollisimman pian, mutta ehkä on parempi antaa kehoni olla ”luomuna” tuulimunaraskauden hormonirumban jälkeen.
 
Enää kaksi viikkoa kesälomaan – ihanaa! Työmotivaatio rupeaa olemaan aika vähässä, ja kevään koettelemukset tuntuvat edelleen hartioilla. Loma tulee todellakin tarpeeseen tällä kertaa. Olemme lähdössä mieheni kanssa Etelä-Eurooppaan Roadtripille suunnittelematta sen enempää. Pakkaamme autoon kesävaatteita, visa-kortit, teltan sekä äänikirjoja, ja suuntaamme farmarin kohti Etelä-Ranskaa. Matkan varrella menemme myös etelässä asuvan ystävättäreni lapsen ristiäisiin, mutta olen toistaiseksi ottanut asian ihan coolisti. Ehkä oli ihan hyvä käydä siellä miehen veljen lapsen ristiäisissä ”vittuuntumassa” ja käsittelemässä tunteitani ja katkeruuttani yläkertaan. Tai ehkä mieleni taustalla on jo seuraava toivon pilkahdus – alkionsiirto - kun taas abortin jälkeiset tunteet ovat suureksi osaksi käsitelty.
 
Olen karaistunut. Perhana, kai minussa on sitä suomalaista sisua vaikka asunkin ulkomailla. Olen viimeisen parin viikon aikana joutunut tilanteisiin, joista olen selviytynyt syvään hengittämällä, kun vastaavissa tilanteissa keväällä olisin mennyt salaa jonnekin itkemään. Olen saanut raskausuutisia työpaikalla, olen käynyt katselemassa vaatetuliaisia pienelle kummipojalleni, ja kun menin yhden kaverini luokse käymään, oli siellä raskaana oleva kiittämätön lehmä (kaverini velipuolen vaimo). Sellainen muuten hoikka ämmä joka oli viimeisillään raskaana (ja näytti tosi hyvältä), joka keskeytti puheenvuoroni ilmoittamalla että vauva potkii, ja joka päivitteli miten vanhoille ihmisille tehdään hedelmöityshoitoja, ”siis luulis että noita asioita säädeltäis vähän enemmän laissa”. Kaverini yritti turhaan vaihtaa puheenaihetta. Kun ämmä jatkoi samaa rataa, ehdotti kaverini että menisimme terassille juomaan kylmät siiderit. Ja me mentiin, ja join kolme.
 
Se vihaamani tauko on ilmeisesti tehnyt hyvää. Äh, en haluaisi myöntää sitä, sillä vihaan tauolla oloa. Vihaan sitä että minulla ei ole edes mahdollisuutta, vaikka sen mahdollisuutta seuraa aina pettymys. Haluaisin mieluummin piikitellä Pregnyliä tai Puregonia vatsamakkaraan tai kulkea Progestan-töhnäisissä alushousuissa. Mutta jostain kumman syystä minulla on ihan ookoo olo. Voi olla että se johtuu kesästä, voi olla että se johtuu siitä että olen keventynyt 2,5 kiloa, tai ehkä tulevan kesäloman odotuksesta. Oli miten oli, täytyy nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää, niin on voimia selviytyä tulevan syksyn koettelemuksista.