Kävin jälleen tänään ultrassa, sillä maanantaina ei näkynyt merkkejä siitä että ovulaatio olisi ollut joko tulossa tai menossa.

Ovulaation lähestyessä yksi "johtava" munasolu rupeaa kasvamaan muita enemmän, joka näkyy ultrassa suurentuneena follikkelina.Ovulaation jälkeen ultrassa pitäisi näkyä keltarauhasen aikaansaama "läntti".

Maanantain ja tämänpäiväisen ultrauksen perusteella lääkäri päätteli, että en ole ovuloinut tässä kierrossa. Munasarjoissa näkyi paljon pieniä mutta vähän suurentuneita munarakkuloita, joka on tyypillistä PCO:sta kärsiville. Kun niin moni munarakkula yrittää kasvaa isoksi "johtomunikseksi" joka irtoaa, ei mikään näistä follikkeleista loppujen lopuksi irtoa.

Ensi kierrossa jännätään sitten samaa. Ovuloinko vai en. Jos en, niin pakkasalkion siirto siirtyy TAAS kuukaudella, ja sitä seuraavassa kierrossa voin saada hormonit tueksi. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että kokeillaan ensi kierto ensiksi luonnollisin keinoin (vaikka sana "luonnollisuus" ei nyt ihan sovi yhteen koeputkihedelmöityksen kanssa).

Hmph. Onneksi lähikuukausina on työkiireitä ja uusi talomme kaipaa remonttia, niin on vähemmän aikaa olla vihainen munasarjoilleni.

Viikonloppuna olisi yhdet 30-kymppis syntymäpäivät. Synttärisankari on entisen työkaverini vaimo -se sama joka pamahti paksuksi hääyön tienoilla. Ei kyllä huvittaisi mennä. Ei pelkästään sen takia että siellä varmaan puhutaan raskaudesta ja heidän tulevista suunnitelmistaan, mutta myös sen takia että olen tämän asuntostressin takia fyysisesti väsynyt ja haluaisin nukkua ja rentoutua viikonloppuna. Emme ole vielä saaneet myytyä kerrostaloasuntoamme, vaikka kiinnostuneita on onneksi paljon. Että tällasta. Höh ja pöh.