Kuten aiemmin kirjoitin, olemme ostaneet talon ja meillä on tarkoitus olla Remontti-Reiskoja lokakuun ajan. Taloinnostusta on kuitenkin laimentanut kerrostaloasuntomme, joka on ollut heinäkuun alusta asti myynnissä.

Hetki sitten sain meilin yhdeltä ostajaehdokkaalta, joka kävi katsomassa asuntoa tiistai-iltana. Hän on tämän jälkeen lähetellyt mahdottaman paljon kysymyksiä ja halunnut lisäkuvia asunnosta. Äsken hän sitten kirjoitti että on päättänyt haluavansa ostaa asuntomme! En uskalla iloita liikaa ennen kuin kauppakirjat on allekirjoitettu ja rahat ovat tilillä, mutta näyttää vihdoin siltä että tänä syksynä tapahtuu ainakin JOTAIN positiivista. En uskalla haaveilla lastenhuoneesta, mutta ainakin uudesta keittiön lattiasta....

Olimme eilen mieheni veljen luona kyläilemässä. Veli ja hänen tyttöystävänsä sai siis lapsen samoihin aikoihin kun minulla epäiltiin kohdun ulkopuolista raskautta, ja ristiäiset olivat muutama viikko kaavinnan jälkeen, joten emme ole olleet kovin läheisessä yhteydessä mieheni kummipoikaan heti alusta. Meitä ei ole yksinkertaisesti huvittanut nähdä heitä -aina anoppilassa tai muualla tavatessamme on joku asia ruvennut ärsyttämään.

No, sukulaisista ei kuitenkaan pääse eroon, joten tapasimme eilen illalla -he kutsuivat meidät syömään sillä eivät päässeet käymään meillä kun kutsuimme heidät viime sunnuntaina kahville. Illallinen meni odotusten mukaisesti. Totesin jälleen että elämme TÄYSIN eri maailmoissa.

Ensin vaihdoimme kuulumiset, tervehdimme ja halasimme kohteliaasi, ja juttelimme niitä näitä. Mieheni kertoi rankasta työpäivästään veljelleen, ja hänen veljensä irvisteli ja sanoi "pööö" jatkuvasti vauvalleen mieheni puhuessa hänelle. Miten ÄRSYTTÄVÄÄ! Vauva ei mitenkään vaatinut huomiota, köllötti ihan tyytyväisenä, mutta hänelle piti irvistellä ensimmäiset 10 minuuttia kun yritimme keskustella veljen kanssa.

Yhteistä puheenaihetta ei meinannut löytyä. Meille kuuluu muuttoa, remonttihaaveita, töitä ja kesälomakuulumisia. Mieheni veljelle ei kuulu paljon mitään (hän on hiljainen tyyppi), mutta tyttöystävä puhui enimmäkseen imettämisestä ja mitä hassuja ääniä vauva on päästellyt aamulla. Vaikka itse asiassa olin perillä kaikista näistä asioista koska veljen tyttöystävä päivittää Facebook-profiiliaan jatkuvasti esim. statuksena "nyt on lapsi imetetty, ja seuraavaksi tiskivuoren kimppuun" (how interesting).

Ihan hyvällä mielellä lähdettiin sieltä kuitenkin. Kyllähän se harmittaa että ollaan ihan eri maailmoissa ja tämä kyläily tuntuu pinnalliselta ja teennäiseltä, mutta tämä on mitä on. Miestäni harmittaa että hänellä ei ole sen kummempia tunteita kummipoikaansa kohtaan (totesimme että pidimme vauvaa sylissä ja vilkuttelimme tälle lähinnä kohteliaisuuden vuoksi, eikä sen takia että oikeasti tekisi mieli), mutta ehkä ne tunteet kuuluvat elämäntilanteemme. Tää on nyt vaan tätä, ja sille ei voi nyt mitään.