En tiedä mitä kirjoittaisin, on niin sekainen olo. Olen nukkunut pari tuntia viime yönä. En uskalla uskoa vielä liikaa, aamun verikokeen tulos tulee vasta iltapäivällä.

Mutta kaksi viivaa siellä on.

Odotimme kolme minuuttia, kun raskaustesti oli keittiön pöydällä vessapaperipalan alla, ja halasimme toisia lujasti. Mieheni vatsaa kivisti koska hän oli niin hermostunut. Jossain vaiheessa kärsivällisyyteni loppui, ja huitaisin paperipalan pois. Ja me itkimme. Ja nauroimme. Samaan aikaan.

En uskalla uskoa vielä.

Voisiko vihdoin olla meidän vuoro? Kolmen vuoden pettymisten jälkeen? Kolmen tuoresiirron ja kahden pakkassiirron jälkeen? Voiko tämä olla totta? 

t. onnesta ja hämmästyksestä sekaisin oleva Haikaranpelätin

ps. Tätä blogia lukee myös aika moni minut "livenä" tunteva ihminen. Autattehan pitämään tämän vielä salaisuutena, kaikki on vielä ihan epävarmaa.

UPDATE. Mä en tiedä kuulinko mä oikein verikokeen tuloksen, mutta kovasti onnittelivat. Mielestäni sanoivat että hcg-arvo on 501 (Ihan niinkuin Leviksen klassikko-farkut). Nyt on siis pp14 eli tasan kaksi viikkoa siirrosta. Ensimmäinen skannaus on kolmen viikon päästä, jos sinne asti päästään. En vieläkään uskalla uskoa ja olla mitenkään varma että kaikki menee hyvin loppuun asti, mutta suuri askel tämäkin on!