Nyt olen vihdoin palannut työmatkalla, ja ehdin kirjoittaa hieman maanantain niskapoimu-ultran tunnelmista. Tähän alkuun haluan vielä sanoa nopeasti kiitokset kaikille jotka kommentoivat edelliseen keskusteluuni -oli todella mielenkiintoista luettavaa, ja minulla on vielä paaaaljon opittavaa edessä :) 

Meillä oli aika kiire ultraan maanantaina, ja monta kertaa meinasi mennä hermot tähän niin sanottuun toiseen puoliskooni. Mieheni lähti viime tipassa töistään hakemaan minua, vaikka olin sanonut sata kertaa että lähtee ajoissa talvikelin takia. Liikenne sujui onneksi hyvin, ja meillä oli pari ylimääräistä minuuttia jonka aikana mieheni keksi käydä McDonald’sissa hakemassa evästä mukaan itselleen.
 
Lopulta olimme perillä odotushuoneessa 2 minuuttia ennen ultra-aikaa. Kaikki muut miehet istuivat kiltisti vaimojensa vieressä pitäen tätä kädestä kiinni, kun taas omani mussutti ranskalaisia ja ryysti kokista. Niin, ja sanoi vielä Mäkkärin pussi kädessä ensin katsottuaan mahaani että ”oho, sustapa on tullut aika iso”. No, en kuitenkaan loukkaantunut siitä, koska periaatteessa sitähän minä haluankin (että maha kasvaa). Mutta siinä vaiheessa kaikki mitä mieheni teki oli väärää ja ärsyttävää.  Tasan puolelta jolloin meidän aikamme oli, minua kuulutettiin ultrattavaksi. Siinä vaiheessa tämä miehenretale olikin karannut vessaan. Hän tuli häntä koipien välissä kiirehtien luokseni, kun huomasi minun seisovan kätilön kanssa häntä odottaen, minun katsoen häntä murhaavasti. I blame him, he blames the hormones :) 

Pötkylä oli ultrauksen alussa päikkäreillä maaten paikallaan kyljellään. Puoleksi sekunniksi ehdin kurtistaa kulmiani ja huolestua tapahtuuko siellä mitään, mutta onneksi ruudulta näytettiin heti sykkivä sydän. Parin tönäisyn jälkeen kohdussa ruvettiinkin kääntyilemään. Se oli tarkoituskin, koska niskapoimu-ultrassa pitää nimenomaan saada sivuprofiili mittauksia varten.

Noh, kyllä se Pötkylä kääntyikin, meni aluksi makaamaan päälleen:)  Sen jälkeen hän meni kiltisti selälleen, mutta veti leuan rintaan kiinni ollen liian kumarassa kuvaamista varten. Pari kertaa tökittiin taas, jonka jälkeen Pötkylä suoristi itsensä liian suoraksi. Ei ole helppoa tietää miten päin poseerata:) Lopulta löytyi oikea asento, ja kätilö sai mitattua niskapoimun sekä strategiset mitat. Päästä peppuun oli 7,8 cm, eli jalat mukaan lukien pituutta on jo yli 10 cm. Vastasi kooltaan 13+4, joten laskettu aika siirtyi päivällä eteenpäin elokuun 26. päivään. Eli nyt on siis 14+0 eikä 14+1 niinkuin tuossa laskurissa lukee, täytyypä korjata.
 
Mutta toistaiseksi kaikki on hyvin, ja miehen törttöilytkin unohtuivat saman tien kun ultrassa näkyi pieni Pötkylä. Olihan kullallani nälkä, ja vessassa pitää käydä kun pissattaa kovasti. Jospa nyt uskaltaisin luottaa siihen että kaikki menee hyvin. Rakenneultraan on puolitoista kuukautta, mutta ehkä netistä tilaamani Angel Sounds-kotidoppleri tuo mielenrauhaa näihin pitkiin viikkoihin –jos siis osaan käyttää laitetta ja saan ne sydänäänet kuulumaan.
 
t. kiitollinen Haikaranpelätin 14+0