Eilen sain vihdoin hakea postista dopplerini, jonka olin tilannut Hongkongista Ebayn kautta. Olin niin täpinöissäni että kirmasin kovaa vauhtia postista kotiin.

Ohjeissa luki että vatsan ja dopplerin välissä on hyvä olla vettä tai öljyä että vehje saa paremman kontaktin ihoon. Sillä aikaa kun levitin kiireellä pyyhettä sängyn päälle, levittelin oliiviöljyä vatsalleni  ja menin makaamaan "ultrattavaksi", mieheni viihdytti itseään kuuntelemalla omaa sydäntään. Löytyi kuulemma samantien. No shit, Sherlock.

Koko homma oli kuitenkin hankalampaa kuin luulin. Kuulin oman sykkeeni ja vatsan ääntelyä, ja Pötkylän sykettä ei meinannut millään löytyä. Sitten mieheni keksi löytäneensä sykkeen, itse olin edelleen sitä mieltä että se oli oma sykkeeni. Tai en ollut ainakaan ihan vakuuttunut.

Ovikello soi ja mieheni meni vastaanottamaan Ikean vaatekaappia joka oltiin tilattu viikonloppuna, ja minä jatkoin ultrausta ominpäin. Ei mitään muuta kuin oma sykkeeni, vaikka kuinka yritin joka paikasta. Olin jo aika hermostunut, kunnes mieheni tuli takaisin Ikeamiesten lähdettyä, ja hän löysi nopean sykkeen ihan minuutin sisällä. Ja voi sitä hymyilyä :) 

Loppujen lopuksi en tiedä voinko suositella kotidopplerin hankkimista. Kun syke lopulta löytyi, koko homma tuntui kaiken arvoiselta, mutta jos olisin itse jatkanut laitteen kanssa sähläämistä olisin varmaan ollut aivan paniikissa koko illan. Lupasin miehelleni että en mene kokeilemaan laitetta omin päin, kun mieheni on näköjään meistä se ultraekspertti.

t. Haikaranpelätin 14+6

ps. Eilen töistä kotiin tullessani olin tuntevani pienen muljahduksen. Ehkä se oli jotain ihan muuta kuin Pötkylän potku, koska sen jälkeen ei ole tuntunut miltään. Voi kun pian rupeaisi tuntumaan ihan oikeasti! 

pps. Ai niin pitää muistaa poistaa se oliiviöjypullo yöpöydältä ennen kuin meille tulee vieraita :)