En ajatellut että voisin jännittää rakenneultraa näin paljon. Alkuraskaudessa ajattelin vaan että kunhan syke löytyy, niin sitten helpottaa. Sen jälkeen luulin että kunhan niskapoimu on ohut, niin voin ottaa rennommin. Tietenkin on parempi huolehtia yhdestä asiasta kerrallaan, mutta en mitenkään olisi uskonut että viittä vaille puolivälissä olen vieläkin näin peloissani. 

Pääsiäinen meni onneksi ihanasti, aika hurahti vauhdilla. Sain vieraakseni kaksi pääsiäispupua Suomesta, ja olin ihmetyksestä soikeana (melkein shokissa) kun näin tuliaiseni. Ruisleivän, mignon-munien, päivän lehtien, Sebamedin ja Hydrolanin lisäksi pääsiäispupujen kontista löytyi ”Ja minähän en muutu” –kirja (arvostelen sen kunhan olen lukenut loppuun), ihana pieni verryttelypuku Pötkylälle sekä pieni käsinkudottu myssy. Ja kaiken kukkuraksi – tässä vaiheessa minä lensin melkein pehvalleni – ihan oikea äitiyspakkaus! Ihmettelimme mieheni kanssa silmät pyöreänä sitä tavaran määrää, mitä Suomessa annetaan ihan ilmaiseksi.
 
Pääsiäiseen liittyi myös säikähdys. Perjantaina Ikean vessassa paskaa vääntäessäni (sitä sai todellakin vääntää kun rautatabletit tekevät vatsan kovaksi) huomasin että pökäleen sijasta pönttö oli veressä. Ei mitään punertavaa lirua, vaan vesi oli ihan punaista. Soitin päivystykseen, jossa ensimmäisenä kysyttiin että onko tämä ensimmäinen raskautesi (mjoo) ja sen jälkeen että olinko tehnyt jotain epätavallista sinä päivänä. Olinhan minä, harrastanut seksiä (todella epätavallista viime aikoina), kävellyt kaupungilla puoli päivää (tosin pidin runsaasti istumapausseja) sekä yritin kovasti ponnistaa sitä hemmetin paskapökälettä ulos (sorry for details). Sain neuvoksi levätä loppupäivän ja yrittää rentoutua, ja onneksi vuoto loppuikin illan myötä. Jos meillä ei olisi ollut sitä kotidoppleria jolla löytyi sydänäänet, niin olisin varmasti järjestänyt kohtauksen tai mennyt taas yksityiselle ulvomaan. Vastaisuudessa jos on samanlaista ummetusta, syön vaikka magnesium-tablettieni lisäksi purkin kurkkupastilleja jossa on laksatiivisia sivuvaikutuksia, juon enemmän kahvia tai sitten kärvistelen viisi kiloa scheissea suolessani, en uskalla enää ponnistaa yhtään.
 
Kakkajutuista voidaankin siirtyä luontevasti pissajuttuihin. Tiedän nyt muuten miksi niitä lantionpohjan lihaksia tarvitsee treenata päivittäin. Aivastin oikein kunnolla, ja tajusin etteivät alakerran lihakset ole ihan huippukunnossa. (Minähän en muutu-kirjan kirjoittaja oli muuten ruvennut treenaamaan näitä lihaksia juuri samaisesta syystä)
 
Mutta vaikkei ummetus tai housuun lirauttaminen ole mitään herkkua, niin se kuuluu tähän raskauteen ja kestän sen kuin nainen. Maha saa kasvaa, perse saa levitä ja apteekista saa Tenoja jos pissa karkailee vastaisuudessakin. Kunhan vaan ylihuomenna olisi kaikki hyvin.