Se meidän kulta on. Mun äidinvaisto ei kerro mulle milloin sillä on nälkä, jano, vatsanväänteitä, yliväsymystä tai muuten vaan kiukuttaa. Mä olen luullut että jos vauva lopettaa rinnalla ruokailun tyytyväisenä, sillä ei ole enää nälkä, ja jos se lopettaa vihaisena päätään ravistaen mutta silti rintaa hapuillen sillä on vielä nälkä. Ja niin mä luulin että jos vauvalle hulahtaa helposti puoli desiä korviketta pullosta rinnan jälkeen, niin sillä on pakko ollut olla nälkä (myös jos ennen sitä on yritetty tarjota tuttia). 

Mutta ei. Me ollaan syötetty meidän rakasta liikaa, ja mä en tiedä mitä mä teen näiden tissien, korvikkeiden ja tämän vauvan kanssa. Se nukahtaa paremmin sen jälkeen kun on saanut korviketta (neuvolatädin kommentti: "kai säkin nukut hyvin raskaan kolmen ruokalajin illallisen jälkeen, mutta ei se oo silti sulle hyväks"), mutta nyt on tullut uudet ohjeet. Vähemmän korviketta, enemmän tuttia. Tissiä edelleen parin kolmen tunnin välein,  ja ainoastaan yksi ruokailusessio vauvan hereilläolon aikana (olettaen että vauva on hereillä vain reilun tunnin, mitä se ei todellakaan aina ole). 

Me ollaan oltu punnituttamassa meidän kulta nyt neljä kertaa. Viikoittainen painonnousu on ollut 500g, 50g (sitä edellisenä iltana se oli tehnyt megakakan 5 päivän kakkalakon jälkeen), 300g ja nyt tänään 400g, kun keskiverto pitäisi olla noin 200g. Kuulemma siitä ei ole haittaa, mutta pidemmän päälle on liikaa. Korviketta on mennyt pari desiä päivässä, yleensä iltaisin ja öisin, mutta nyt ollaan saatu ohjeet että vaan kerran päivässä -mieluiten illalla - saa antaa. Neuvolantäti sanoi että seuraavat vuorokaudet saattavat olla rankkoja, koska vauvan vatsalaukku on venynyt, ja se on tottunut syömään itsensä ähkyyn saadakseen nukuttua, mutta että se pitää totutella nukahtamaan vaikka tutin kanssa tai muuten. Mä en saa kuulemma ylisyöttää lasta, vaikka onkin mukavaa että se korvikkeen jälkeen saattaa vetästä kolmenkin tunnin yötirsat. Tuli vähän sellanen olo että mua syyllistettiin. Tottakai nukun mielummin kolme tuntia kuin tunnin pätkiä yöllä, mutta ollaan annettu sitä korviketta niin paljon kun ei olla haluttu pitää rakasta nälässä. 

Ehkä me opitaan myöhemmin tulkitsemaan mitä se haluaa, ja tiedetään sitten miten me voidaan auttaa pientä kun hän hermostuu. Viimeistään kai sitten kun se osaa paiskoa ovia ja haistatella meille.... :) 

t. Hämmentynyt x-Haikaranpelätin ja koekaniini 4 vkoa 1 pvää