Tiistaina 3 minuuttia puolenpäivän aikaan meille syntyi (alakautta) maailnman ihanin terve pikku prinsessa. 4 kiloa ja 54 senttiä. Aivan ihana ja täydellinen. 

Tulen kirjoittamaan lähipäivinä enemmän synnytyksestä ja arjestamme, kunhan löydän jostain aikaa ja voimia. Kotiuduimme tänään sairaalasta, ja viimeisen kolmen vuorokauden aikana unta on kertynyt yhteensä noin 8 tuntia, ja siihen on mahtunut kaikki tunneskaalat mitä voisin kuvitella olla olemassakaan. Kotona kaikki ylimääräinen aika menee lepäämiseen ja arjesta selviämiseen. Ensimmäiset vuorokaudet ovat olleet yllättävän rankkoja, mutta pieni hymy tai ihmettelevä tuijotus vaativalta ja vatsavaivaiselta neidiltämme pyyhkii koko väsymyksen aina hetkittäin pois. 

t. Haikaraemo ja 3:n päivän ikäinen kullannuppu 

ps. PLIIS jos jollain on hyviä imetysvinkkejä niin ottaisin mielelläni vastaan. Maito ei ole vielä noussut, neiti saa raivareita kun tissistä ei tule mitään (hän on TODELLA nälkäinen ja nyt myös ilmeisesti vatsavaivainen), joten olemme "huijanneet" häntä korvikkeella hänen imiessä rintaa (kumilla tai ilman). Nyt äidin tissit ovat "rikki", joten pidän päivän paussin imettämisestä (neiti rupee huutamaan jo rinnalle tuodessa, niin hankalaa se on ollut), ja yritän pumppailla varastoon. Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi kun maailman luonnollisin asia on niin vaikeaa ja hirveää. En halua kuitenkaan vielä luovuttaa kokonaan. Siitä myös myöhemmin...