Meillä on tarkoituksena viettää joulu ihan ekaa kertaa omassa kodissamme. Toistaiseksi olemme aina olleet vuoronperään jommankumman vanhempien luona, mutta tänä vuonna ajattelimme pitää ensimmäistä kertaa "oman" joulun. Alunperin ongelmana oli vähän sen, että en viihdy hellan ääressä eikä suuren jouluaterian kokkaus sinänsä houkuta, mutta toisaalta halusimme lisää perhettä joulunviettoon. Löysimme täydellisen ratkaisun: kutsuimme molempien vanhemmat meille, ja anoppi tekee tanskalaisen ankan (täällä ei syödä kinkkua) ja jälkiruoan (ris á la mande), kun taas äidilleni nakitettiin suomalaisen riisipuuron keitto ja pyydettiin matkatuliaisiksi pari Saarioisten laatikkoa. Perunat sun muut kyllä osataan ja jaksetaan tehdä itse :)

Olen odottanut innolla tätä joulua. Meidän kauan odotetun prinsessan ensimmäinen joulu, meidän uudessa talossa ja kerrankin molempien isovanhempien kanssa. Rauhallinen ja mahdollisimman vähästressinen joulu (en halunnut kutsua koko miehen sukua koska en halunnut liikaa hössötystä). Niin rauhallinen kuin meidän neidin kanssa nyt voi olla :) Ja ainoastaan sellaisia vieraita joista ei tarvitse stressata ja joilta ei hävetä pyytää apua vaikka tiskaamiseen tai pöydän kattamiseen. Sellaset vieraat joiden seurassa viihtyy vaikka verkkareissa, jos huvittaa olla sellaiset päällä. Sellaiset joille kehtaa sanoa että shhhh olkaa hiljaa, mä nukutan tätä lasta nyt. Ja täytyy tunnustaa että odotin sitä, että ihana neitimme, isovanhempien aarre, saisi olla huomion keskipisteenä :) 

No ei sitten tule sellainen joulu, höh ja pöh. Mieheni veljen tyttöystävä kutsui sitten eilen revohkansa meille jouluksi kylään. Onneksi sentään ei kaikki viisi (heillä on molemmilla edellisistä suhteista lapset jotka ovat tämän joulun sen toisen vanhemman luona), mutta miehen veli, tyttöystävä ja heidän yhteinen puolitoistavuotias lapsi. Se lapsi on kyllä ihan suloinen ja hauska, mutta ikään varmaan kuuluen utelias ja aktiivinen. Koko ajan ronkkimassa hyllyjä ja juttelee kiekuen koko ajan mitä kaikkien sitten pitää ihastella ja kommentoida. Mutta ei se lapsi vielä mitään! Miehen veljen tyttöystävä on iloinen mutta ihan MIELETTÖMÄN kovaääninen. Kesken keskustelun kiekuu lapselleen, ei siis pelkästään komentaen jos lapsi tekee jotain kiellettyä, vaan ihan vaan koko ajan kommentoi ja kehuu lastaan hyvin kovaan ääneen ja toistaa mitä lapsi sanoo. Mä en ikinä saa neitiä unille silloin kun ne on meillä kylässä, ja ne on juuri sellaisia ihmisiä jotka kovaan ääneen vaan ilmoittavat että lasten on hyvä tottua meteliin ja jatkavat meuhkaamista (heillä sitä meteliä on automaattisesti kun on paljon lapsia, mutta meillä on ehkä yleensä telkkari päällä, kultamme on tottunut rauhallisempaan) jolloin minä tai mieheni saa käyttää puolitoista tuntia neidin nukuttamiseen (niinkuin eilen). 

Mä olen ihan kamalan itsekäs, mutta mua harmittaa nyt että ne tulee. Ja vaikka me ollaankin isäntäperhe, niin ihan miehen perhesovun kannalta ei voida ilmoittaa että ettepä saa tulla. Kun ennenkin on ollut kränää veljesten kesken. Ja ihan sellainen käytännön juttu vielä että meidän pitää nyt ostaa isompi ruokapöytä joulua varten. Kyllä se on ollut pitkään jo ajatuksissa, mutta ollaan lykätty sitä kun on ollut muutakin rahanmenoa, ja jouluna menee muutenkin paljon rahaa.

HMPH.