Viime viikkojen aikana on ollut vaikka mitä kirjoitettavaa, mutta olen ollut nettipimennossa. Nyt toimii taas pelit ja vehkeet! 

Kun alussa oli vaikeaa vauvan kanssa, minulle sanottiin että aika menee nopeasti, ja että kolmen kuukauden ikäisenä vauvasta tulisi helpompi. Iltahuudot helpottaisivat, vauva saisi rytmin, ja yösyönnit harvenisivat. Koko ajatus tuntui kaukaiselta, en osannut ajatella kovin pitkälle kun vuorokaudet tuntuivat selviytymiseltä. 

Täytyy sanoa että jonkunlainen rytmi on meidänkin perheessä löytynyt, joskin rytmiin vaikuttaa flunssat ja kyläilyt. Aamulla heräillään 7 ja 8 välillä, ja parin tunniin hereilläolon jälkeen alkaakin muutaman tunnin aamupäivätirsat vaunuissa (säällä kuin säällä, täällä Tanskassa ei paljon yli kymmenen asteen pakkasia edes ole). Loppupäivä ollaan myös pari tuntia kerrallaan hereillä, mutta päiväunet ovat noin puolen tunnen powernappeja. Illalla ruvetaan nukuttamaan omaan sänkyyn noin kahdeksan maissa, ja yleensä vauvamme nukahtaakin yhdeksän ja kymmenen välillä. Iltanukutus on todellakin vaihtelevan pituinen projekti, mutta normaalia on että käymme monta kertaa laittamassa tuttia suuhun, ja myös useamman kerran otetaan protestoiva vauva syliin ja hetkutetaan unirätti naamanpäällä melkein uneen, kunnes taas siirretään omaan sänkyyn. Itkuun olen tottunut, ja siitä ei tule enää ahdistava ja paha mieli, ja olen oppinut niksit miten huudon saa loppumaan. Yöheräilyä on edelleen, mutta 2-3 syöttöä riittää normaalisti. 

Koko perhe on ollut vuoronperään flunssassa, ja nyt ristiäisstressin lauettua huomaan olevani taas itsekin kipeä. Toistaiseksi vauvan kuume ei ole noussut niin korkealle että tarvittaisiin lääkitystä, mutta "niistovekotin" ja suolatipat ovat olleet korvaamattomia räkänokan hoidossa (vaikkei niistä tykätä). Tänään kultamme sai ensimmäiset rokotuksensa, saa nähdä tuleeko niistä kuumetta illalla. Hieman rauhattomalta tuo ainakin nyt vaikuttaa. Haluaisi varmaan että kanniskelisin koko ajan, mutta itsekin on ihan vetämätön olo. 

Olen äitiyslomalla ollessani miettinyt kaikenlaista - töihinpaluuta, lapsettomuusvuosiamme, mahdollisia uusia hoitoja, laihduttamista (kiloja on tullut lisää, ja se ärsyttää), miten seksielämän saisi käyntiin kun ei kiinnosta ja kun leikkausarpi on edelleen kipeä, ja kaikkea muutakin. Niistä enemmän seuraavalla kertaa, nyt ei enää leikkimatto jaksa viihdyttää kolmikuista nappisilmäämme.