Perjantai-iltapäivä

Väsyttää, turvottaa, ärsyttää. Menkat varmaan tulossa. Milloin niiden pitikään tulla? Nythän on kiertopäivä... 33 tai jotain. Kolmekymmentäkolme!!! Eikai... ei. En minä voi olla raskaana. Niitä ihmeitä tapahtuu muille. Pois pois tuollaiset ajatukset. 

Perjantai-ilta

Pyörin sängyssä, uni ei tule. Onko tosiaan kiertopäivä 33? Kiertoni ei ole ikinä ollut niin pitkä. Reilu kaksi viikkoa harrastimme seksiä lomalla. No niin, pois nämä ajatukset. 

Perjantain ja lauantain välinen yö 

Pyörin edelleen sängyssä. Mitä jos olenkin raskaana? Lähipiirissäni on juuri tapahtunut luomuihme. Tosin he olivat selittämättömästi lapsettomia, ja tuskin mieheni siittiöt ovat ruvenneet uimaan enemmän raskauteni myötä, mutta silti. Mitä jos niitä ihmeitä tapahtuukin? 

Olen aivan väsynyt, mutten saa unta. Annan itselleni luvan haaveilla. 

Haaveilen siitä miten vaihtaisin vaippaa tyttärelleni ja sanoisin ettei saa potkia kun äitin mahassa on vauva. Siitä miten kertoisin nolona pomolleni että tämä ei ollut suunniteltu juttu, mutta hymyilisin sydämessäni. Siitä miten minulla olisi ihana vauvamaha. Siitä miten pohtisin mieheni kanssa että miten me pärjätään kahden kanssa, ja hän halaisi minua ja kertoisi että tottakai me pärjätään. Siitä miten kertoisin vanhemmilleni että tyttärestämme tulee isosisko. 

Vatsassa kiemurtelee, taisin syödä liikaa aiemmin. Tuntuu vähän kuin.... tuntuu vähän kuin niiltä vauvan ensimmäisiltä liikkeiltä mitä tunsi. Tiedän että ne eivät ole mitään potkuja, mutta laitan käteni vatsan päälle ja tunnustelen. Jossain vaiheessa nukahdan. 

Lauantaiaamu

Tuttu tunne. Käyn vessassa, ja totean kuukautisten alkaneen. Uskottelen itselleni, että hyvä näin. Saamme nauttia tyttärestämme, antaa hänelle kaiken huomion, ja nähdä miten arki lähtee rullaamaan kun tarhaanmeno yhdistyy kahteen täyspäiväsenä työskentelevään vanhempaan. Ja haluaisin vielä laihtua pari kiloa. Parempi näin. 

Oikeasti olen vähän pettynyt. 

Lauantai-ilta

Miksi HELVETISSÄ annoin itselleni luvan haaveilla ja ajatella liikaa? Minä en PERKELE halua uudestaan siihen oravanpyörään, jossa toivoo ja pettyy ja toivoo ja pettyy, vaikka tietää aivan tasan tarkkaan että mahdollisuudet luomuplussaan ovat minimaaliset!!! Oli niin vapauttavaa elää "normaalisti" kuukausitolkulla, ja todeta "oho" kuukautisten alkaessa, ihan neutraalisti ilman pettymistä. 

Minä en halua enää tuohon oravanpyörään! Pois typerät ajatukset, pois kulman takaa hiipivät toivon tunteet, minä haluan nauttia siitä mitä meille on suotu, ja keskittyä VAIN siihen. Meidän perheeseen. 

Fuck hormones! 

Sunnuntai

Herään 06.34. Viereisestä huoneesta kuuluu "Ätää!!!! Ätäää!!!". Menen unenpöpperössä hakemaan tyttäreni viereeni parisänkyyn, ja yritän jekuttaa häntä luulemaan että vielä on yö. Häntä ei nukuta, joten hän rupeaa kiipeilemään päälläni. Hän painaa päänsä poskelleni, ja sanoo "ätää". Juuri silloin tuntuu siltä, ettei minulta puutu mitään. 

t. x-Haikaranpelätin 100000000 kg. Tätä suklaadieettiä en muuten suosittele.