Kuluneen vuoden aikana on tullut useampaan otteeseen vertailtua Suomen ja Tanskan välisiä eroja. Vaikka kotiäidin arki on sitä samaa -vaipanvaihtoa, vauvan hoitoa, leikitystä, siivousta ja pyykinpesua -niin moni käytännön asia on yllättävän erilainen. 

Raskausaika

Tanskassa ei ole neuvolaa eikä täällä jaeta äitiyspakkausta. Raskauden aikana käydään omalla lääkärillä 2-3 kertaa, ja ultrattavana normaalisti 2 kertaa. Tämän lisäksi käydään reilut viisi kertaa kätilöllä, ja kaikki kolme ovat eri paikassa. Koko lysti on ilmaista, olen ainoastaan maksanut yksityisen ylimääräisistä ultrista. 

Synnytys

Synnytin maan suurimmassa sairaalassa. Homma hoitui mielestäni ammattitaitoisesti, ja koin olevani hyvissä käsissä. Kun alapääni oli parsittu kasaan, minulle tuotiin "synttäriateria"  (tai ihan leipää ja mehua se oli) koristettuna tanskanlipuilla. Normaalisti ensisynnyttäjä on sairaalassa kaksi yötä, mutta me saimme olla vielä kolmannenkin, kun sain hysteerisen väsyitkukohtauksen kaksi päivää synnytyksestä. Meillä oli mieheni kanssa perhehuone, mikä oli mahtavaa. Minulle lysti oli ilmaista, mieheni maksoi ruoasta. Negatiivisena muistona jäi kuitenkin hoitohenkilökunnan kiireen takia tekemä moka. Alapäähäni oli laitettu synnytyksen jälkeen tuppo imemään verta, mutta tämä unohdettiin kirjata papereihini. Homma selvisi nololla tavalla parin päivän päästä, kun alapääni haisi mädälle. Onneksi selvisin tulehduksitta, ja he pahoittelivat virhettä kovasti. 

Ensimmäiset kuukaudet

Tanskassa ei siis käydä neuvolassa, joten pientä vauvaa tulee kotiin katsomaan terveydenhoitaja. Hän punnitsee, antaa imetysvinkkejä, ja häneltä voi kysyä kaikkea mahdollista. Lääkärissä käydään rokotuksia varten, muuten terveydenhoitaja on "vastuussa" lapsen alun kehitykseen liittyvistä asioista. Täällä kannustetaan imetykseen, mutta ihan Suomen tapaista imetyshurmosta täällä ei ihan kuitenkaan ole. Työnantaja maksaa äidille täyttä palkaa 3-6 ensimmäistä kuukautta äitiyslomasta, riippuen alasta ja työehtosopimuksista. 

Kotiäitiys

Tanskassa saa olla vajaa vuoden pois kotoa. Sitä voi pidentää omilla lomilla (tai sairaslomalla, niinkuin monet joutuvat tekemään loppuraskaudessa), ja loppupäästä 14 viikon pidennyksillä. Tälle pidennykselle ei saa penniäkään rahaa mistään. Palkkaa ja/tai päivärahaa saa käsittääkseni enintään 46 viikkoa synnytyksen jälkeen. Suurin osa tanskalaisista äideistä palaakin tässä vaiheessa työelämään, jotkut harvat joilla on hyvin tienaava mies saattavat pitää sen 14 ylimääräistä viikkoa, ilman että menettää työpaikkaansa. Mitään Suomen tapaista mahdollisuutta olla 3 vuotta kotona täällä ei ole. Tavallaan se on mielestäni harmi, mutta toisaalta täällä Tanskassa ei ole samanlaista "pätkätyöongelmaa" kuin Suomessa naisvaltaisilla aloilla (suurin osa työpaikoista on vakituisia). Ihan hyvähän se Suomen juttu on, mutta en usko sen edistävän tasa-arvoa työelämässä. 

Olen huomannut, että siinä missä täällä on täysin normaalia laittaa 11 kk ikäinen lapsi hoitoon ja sanoa jopa ääneen että odottaa innolla pääsevänsä töihin, Suomessa tätä kauhistellan. Huomaan usein selitteleväni suomalaisille tutuilleni että "joo täällä on pakko mennä jos haluaa säilyttää työpaikan", ja se ärsyttää itseäni. Miksi minun pitää sitä puolustella? Maassa maan tavalla, ja kukin tekee omat henkilökohtaiset valintansa. 

Käsittääkseni Suomessa maksetaan minimaalista kotihoidon tukea palkan jälkeen, täällä päiväraha (jota saa ainoastaan jos on yksityisen työttömyyskassan jäsen) on noin 13.000 kr  eli 1500 eur puhtaana käteen. Kuulostaa suomalaisten korvassa paljolta, mutta sitä pitääkin suhteuttaa keskimääräiseen palkkatasoon (keskiverto palkka n. 4000 eur kuukaudessa, mutta tosin minimiveroprosentti onkin 37) ja korkeampaan korkotasoon (asuntolainan kiinteä korko 5%). Eläminen on yleensäkin kalliimpaa, ja ainakin sähkö on kuuleman mukaan 2,5 kertaa kalliimpaa kuin Suomessa. 

Töihinpaluun jälkeen

Kunnassamme on moitteettomat kunnalliset tarhat, johon tyttärenikin menee. Jos asuisimme kansainvälisemmällä alueella (Tanskassa on paljon enemmän maahanmuuttajia kuin Suomessa), harkitsisin yksityistä vaihtoehtoa. Naapurikunnassa kun löytyy tarharyhmiä joissa vain 10 % on tanskalaisia, ja haluan kaksikielisen tyttäreni oppivan hyvän tanskankielen jo alusta asti. Suurin haasteemme arjessa tuleekin todennäköisesti olemaan olemaan kahden täyttä päivää tekevän (37,5 viikkotuntia) vanhemman ja pienen tarhalaisen aikataulujen yhdistäminen. Minä herään aikaisin töihin jotta ehdin hakemaan lapsen neljän maissa tarhasta, mieheni vie lapsen tarhaan ennen kun hänen työnsä alkaa yhdeksältä. Olemme sopineet naapurin lukiolaistytön kanssa, että hän hakee kerran viikossa aikasemmin tyttäremme tarhasta, niin minäkin ehdin rennommalla aikataululla töistä kotiin ja hän tienaa taskurahaa. Tarkoituksena on vielä hankkia siivousapua. Täällä Tanskassa ei valitettavasti ole samanlaisia kotitalousvähennyksiä kuin Suomessa, joten homma saattaa mennä harmaan talouden puolelle. Täytyy vissiin vähän laskeskella. Haaveena ainakin olisi että iltaisin ja viikonloppuisin ehtisi keskittyä täysillä tyttäreemme, ettei ihan kotihommiksi menisi kaikki vapaa-aika.