Ja se naapuri voi olla aika hemmetin ärsyttävä! 

(Toinen varoitus: teksti on loukkaavaa, katkeraa, liioiteltua ja erittäin epäsopivaa)

Mun on pakko taas - pitkän tauon jälkeen - avautua eräästä lähisukulaisesta. Tai siis mieheni veljen tyttöystävästä, eihän me olla oikeesti sukua. 

Me ollaan mahdollisimman erilaisia ihmisiä, kaiken suhteen. 

Hän on rääväsuinen ja äänekäs huutaja. Minä olen hänen mielestään kaksinaamainen hipsuttelija, joka todennäköisesti puhuu hänestä pahaa (niinkuin teenkin) selän takana. 
Hän on mennyt peruskoulusta suoraan kaupan kassalle, ja ura on edennyt suurkeittiön apulaiseksi. Minä olen yliopiston käynyt snobi joka on sitä mieltä että lääkärin kuuluukin tienata enemmän kuin sairaanhoitajan. 
Hänen yleissivistyksensä perustuu iltapäivälehtiin ja kotiäitien nettipalstoille. Minä yritän edes pari kertaa viikossa lukea jotain sanomalehteä ja seurata maailman tapahtumia. 
Hän on todella lihava. Minä olen omasta mielestäni pikkuisen pyöreä, mutta ihan normaalipainoinen kuitenkin. 
Hän ei syötä jatkuvasti sairastavalle lapselleen D-vitamiinia, koska "vitamiinit ovat vaarallisia". Minä kannan tabletteja Suomesta, ja syötän koko perheellen, mikä on kälyni mielestä aivan hullua. 
Hän on hyvä laittamaan ruokaa, ja hoitaa kodissaan kaiken. Minä olen meidän perheessä se huonompi kokki, mutta olen sentään oppinut jotain perusruokia äitiyslomani aikana. 
Hän on rasisti, joka haukkuu Tanskaan muuttaneet ulkomaalaiset jotka "elävät muiden siivellä" (ja jos ei valita siitä niin valittaa että ne vievät työpaikat!). Hän elää itse poikaystävänsä siivellä, ja vaikka tämä tienaa tuplasti häntä enemmän, niin hän valittaa tälle lounaspitsoista(noin kerran viikossa) johon "uppoaa omaisuus" ja johon heillä ei ole rahaa. Minä olen mielestäni avoin ja kansainvälinen (ja perskule vienyt yhdeltä tanskalaiselta työpaikan). 

Kun me ollaan näin erilaisia, ei ihme että kasvatamme lastamme eri tavoin. 
Mutta taas meissä on yksi ero:
Minä pidän turpani kiinni hänen "virheistään". Hän kommentoi jatkuvasti meidän "virheitä". 

Esim 1.
Juttelen tämän ämmän kanssa, tyttäreni roikkuu lahkeessani ja yrittää saada huomiota. En reagoi tyttäreni mankumiseen vaan jatkan keskustelua. Ämmä kääntyy tyttäreni luokse ja sanoo tälle: "voi voi kyllä susta huomaa että olet ainut lapsi". 

No ei tässä vielä mitään. 

Esim 2. 
Olemme kaikki appivanhempieni luona. Iltaruoan jälkeen tyttäreni tulee kysymään saako omenan. Minä sanon samantien että et saa, juurihan söit kunnon ruoan. Huomaan sitten että tämä ämmä on antanut 3-vuotiaalle pojalleen omenan iltaruoan jälkeen, jota tämä poika syö appiukkoni uudella sohvalla. Tajuan että tästähän se sirkus nousee, kun yksi saa mutta ei toinen, joten päätän antaa tyttärelleni omenan mutta komennan istumaan pöydän ääressä. "Just joo, ensin sanotaan ei mutta samantien annetaan kuitenkin", oli ämmä todennut ääneen. 

Esim 3. 
Yritämme saada tytärtämme nukkumaan siellä appivanhempien luona, mutta siitä ei meinaa tulla mitään. Tyttäreni on syönyt jälkiruokaa ja keksejä niinkuin muutkin, ja on yliväsynyt sekä sokerihumalassa. Yritän nukuttaa häntä anoppini työhuoneeseen matkasänkyyn (tyttö pääsee kiipeämään sieltä pois, ja todennäköisesti tippuisi siitä alas), mutta pentu hyppii ja laulaa. Puolen tunnin "nukuttamisen" jälkeen menen sanomaan miehelleni että perskule nyt on sun vuoro, mulla meni hermot. 10 minuutin päästä miehellä menee hermot, ja hän tulee muiden seuraan olohuoneeseen sanoen "no perkele senkun huutaa siellä". Minä sanon että älä jätä sitä sinne huutamaan pitkäksi aikaa, kun se pääsee kiipeämään sängystä pois, ja anopilla on lasitilpehööriä esillä. Mies menee parin minuutin päästä huoneeseen. "Just joo, ai muka senkun huutaa mutta heti mennään takaisin". 

Perhesovun takia en ole sanonut vielä mitään. Ja olen suunnitellut sanovani seuraavan: "sovitaanko niin että sä et kommentoi mun lastenkasvatusta, niin mä en kommentoi sun?". Se on kohtelian keksimäni tapa tukkia tuon ämmän turpa. 

En tainnutkaan mainita että sen ämmän oma 9-vuotias lapsi (edellisestä suhteesta) sai 8-vuotislahjaksi K18-tietokonepelin (Call of Duty, jossa veri roiskuu ja sotilaat huutavat "Die motherf**ker"), hän on koulukiusaaja, he käyvät kunnan "perheneuvonnassa" pojan käyttäytymisongelmien takia, poika kiroilee paljon, ja kiipesi ennen joulua 2. kerroksen ikkunasta ulos pahan perheriidan päätteeksi. Niin ja tälle lapselle on siis aina huudettu, kun taas pikkuveljeä on lellitty ja suukoteltu. Mutta siltikin pidän suuni tukossa. 

Toistaiseksi. AARGH!