Tämä raskaana oleminen on kyllä jotain ainutlaatuista. En ehkä tunne olevani siinä "toisen kolmanneksen hehkussa", mutta kieltämättä on mielenkiintoista seurata mitä omassa kehossa tapahtuu ja mitä ei tapahdu.

Tissit. Ne eivät vaan kasva, tälläkään kertaa, vaikka mies sitä kovin odottaakin. Viimeksi kasvoivat vasta imetyksen lähtiessä käyntiin, mutta siinä vaiheessa sitä on muutenkin niin linnunpelättimen näköinen että yksi kuppikoko lisää ei olemusta kohenna. Kaikki vartalossa roikkuu, silmien alla on tummat pussit, tukka on pesemätön, naamassa ei ole meikkiä, ja jaloissa polvipussilliset verkkarit. Joo ei auta Pamelatissit vastasyntyneen kanssa, ei. 

Kalanpyrstön kutitukset. Olen muutaman kerran muka tuntenut jotain, mutta en ole vielä varma voivatko ne olla vauvan liikkeitä. Pieni muljahdus saa koko huomion omaan navanalukseen, ja huomaan töissä tuijottavani tietokoneruutua tökkien itseäni alavatsaan vartin kerrallaan. Mutta ei siellä ikinä muljahda mikään uudestaan. 

Rautatabletit ja ummetus. Mikä dilemma tämä onkaan, syödäkö vai eikö syödä..! Olen "tahallani" syönyt rautatabletteja vain joka toinen päivä välttääkseni kovaa vatsaa, mutta se on kostautunut alhaisella hemoglobiinilla ja väsymyksellä. Mä en vaan tykkää ponnistaa naama punaisena vessanpöntöllä, vaikka tiedän ettei vauvaa voi "ponnistaa ulos", mutta silti... (synnytys oli oikeasti sellaisen megakakan ponnistamista, mutta vaan etuluukusta). Ei muuta kun rautaa ja luumua naamaan. 

Vahvat kynnet ja vähemmän finnejä. Hurraa! 

Kasvava vatsa. Se ei ole tällä kertaa sellainen pieni kasvava pallo, vaan kohtu on ainoastaan työntänyt ne vetelät läskit ulommalle. Mutta onneksi vatsa kasvaa pian "kiinteäksi", ja sen jättipallon vieressä muut vartalonosat näyttävät pienemmiltä. 

t. x-Haikaranpelätin 13+6