Onhan se totta: tärkeintä on että tulee terve lapsi.

Nyt kun se on sanottu, niin veikkaisin että useimmilla on joku toive lapsen sukupuolen suhteen - kaikki eivät ehkä kehtää sitä ääneen sanoa. Uskon että monet toivovat ainakin yhden lapsen joka olisi omaa sukupuolta.

Ennen kuin saimme tietoon esikoisemme sukupuolen, haaveilin salaa tytöstä. Poika olisi ollut yhtä tervetullut, mutta mielikuvissani pussailin pientä prinsessaa ja letitin pienen ruutumekkoisen tytön tukkaa. Mies ei ainakaan ääneeen myöntänyt mitään toivetta, mutta sanoi joskus, että jos tulisi poika, olisi upeaa treenata jalkapalloa yhdessä, ja pelata ehkä pleikkaria isomman kanssa. 

Kun tyttäremme syntyi, kaikki oli juuri niinkuin pitikin. Kummallakaan ei missään vaiheessa tullut mieleen, että mitä jos meille olisi tullut poika. Kun katson tytärtäni, vuosien lapsettomuushoidot saavat merkityksen, ja miehenikin sanoo että isän ja tyttären suhde on jotain ihan erityistä. Miehen sydän sulaa kun pieni tyttö halaa tiukasti ja sanoo "far jeg elsker dig". Ja myöskin kun tyttö "flirttailee" ja pyytää siemausta isänsä kokislasista. 

Meiltä on kyselty kovasti toiveita tässäkin raskaudessa. Itse olen sanonut "ihan sama", vedoten siihen että poika voisi olla kiva, kun on jo kerran tyttö, mutta toisaalta jos tulisi toinen tyttö, niin heistä olisi enemmän toisille seuraa - varsinkin vanhempana. 

Meille tulee tyttö. 

Mieheni ja minun reaktiot eivät olleet niin OMG niinkuin viimeksi (kai se eka kerta on vaan erityistä), mutta olimme toki iloisia. Autossa, kotimatkalla, huomasin että mieheni on vähän pettynyt. Hän oli toki iloinen tytöstä, mutta olisi kyllä toivonut poikaa. Hänen parhaalla kaverillaan on poika, ja he olisivat voineet leikkiä yhdessä (ja tämä kaveri on vielä vitsaillut ärsyttävästi että his boy will bang our girl, heh heh). Mies oli haaveillut treenaavansa poikajalkapallojoukkuetta, ihan niinkuin hänen oma isänsä oli mukana treenaamassa hänen ollessa pieni. 

Aluksi hämmmennyin. Sitten ärsyynnyin. Sitten yritin vitsailla. Lopulta en tiennyt mitä sanoa. 

Oikeasti ymmärrän miestäni. Minun haaveeni pikku tytöstä kävi toteen, ehkä minä olisin myös ollut sen hetken haikeana, jos meille olisi tullut kaksi poikaa, ja en olisi ikinä saanut letittää kenenkään tukkaa. 

Toisaalta, mitä väliä sillä on? Meidän rasavilli-täystuho-tytölle tekee varmasti hyvää liittyä jalkapallojoukkueeseen, voihan mieheni treenata heitäkin! Voihan pienelle pojallekin leperrellä korvaan. Toki toivon, että nyt kun tytöt (?outoa sanoa?) ovat samaa sukupuolta, heistä on enemmän toisilleen seuraa. Ja onhan se käytännöllistä kun koko garderoobi on jo valmiina. 

Tämä kirjoitus saattaa provosoida sukupuolineutraalin kasvatuksen edustajia. Ei olle tarkoitus. Meillä tehdään näin, ja teillä tehdään toisella tavalla. Meidän tytöllä on vaaleanpunaisia vaatteita. Hän leikkii myös autoilla (ja isojen tarharyhmässä aloittaneena on ruvennut kiinnostumaan myös pyssyistä, niistä en niin välitä....). Ei sillä sukupuolella ole väliä, mutta kyllä sillä kuitenkin jokin merkitys on. 

t. x-Haikkis 15+1