Törmäsin tänään työpaikallani naurettavaan keskusteluun, johon osallistuin innolla. Ilmeisesti Tanskassa on jotenkin trendikästä "hankkia" kolme lasta - se viestii ylimääräisistä henkisistä ja taloudellisista resursseista. Koko ajatus tuntuu ihan naurettavalta, tehdä muka lapsi miehelle munanjatkeeksi tai naiselle Louis Vuitton-laukuksi?

Tunnen täällä Tanskassa vain muutaman kolmilapsisen perheen, ja ulkopuolisen silmin perhe näyttää tältä: mies on hyvässä asemassa ja tienaa paljon, vaimo tekee osa-aikaisti työtä, heillä käy siivooja, heillä on iso talo ja komeat autot.¨Eihän tuo elämä kuulosta pöllömmältä!

Olen päässyt harvaan kolmilapsiseen perheeseen "sisälle" kurkistamaan, mutta tälläistäkin olen kokenut: vaimo valittaa miehestä joka on aina poissa eikä osallistu kotitöihin, jatkuvaa lelujen raivaamista, kaaosta ja huutamista, vaimon haaveilua urasta joka meni ohi tai odottaa kaukana tulevaisuudessa. Ei kiitos!

Näytti statussymbolit ulkopuolisten silmissä miltä tahansa, uskoisin kuitenkin että se kolmas lapsi tehdään yleensä oikeista syistä - vanhemmilla on vielä rakkautta ja voimia kolmanteen lapseen. Ja sattuuhan niitä vahinkojakin.

Ei ikinä pitäisi sanoa ikinä, mutta nyt ollaan miehen kanssa sitä meiltä, että kolme lasta ei ole meidän juttu (eikä olisi edes varmaa onnistuisivatko hoidot enää uudestaan). Jo yhden lapsen ja kahden täyspäivätyön yhteensovittaminen on haastavaa, ja varsinkin nyt raskaana mietin että mitenköhän tulen jaksamaan kahdenkin kanssa. Ikkunoita ei ole pesty pariin vuoteen, ja en muista milloin olisin viimeksi pessyt lattiat. Me olemme toki tehneet omat valintamme työelämän suhteen, ja oma valintamme on myös riekkua kyläilemässä ja ostoksilla viikonloppuisin.

Ensi vuosi on meille kaikin puolin muutosten aikaa. Perheeseen tulee toinen lapsi (jos kaikki menee hyvin) meidän maailmannapamme lisäksi, ja minunkin työt loppuvat ollessani äitiyslomalla. Ehkä on aika miettiä omia valintojamme uudestaan, ja kuka tietää vaikka vaihtaisin ammattia tai rupeaisin haaveilemaan isosta lapsikatraasta (tuskin nyt kuitenkaan)

t. x-Haikaranpelätin 19+5

ps. Huomenna on puolenvälin rakenneultra. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa, koska en tunne liikkeitä kovinkaan paljoa, ja se huolestuttaa. Esikoisen kanssa oli jo aikamoista jytinää tässä vaiheessa.