Luin aamujunassa viihdyttävän artikkelin Helsingin Sanomien nettisivuilta, "Äidit, töhnä ei tapa". Artikkeli käsittelee ruuhkavuosien ongelmaa - ajan puutetta - ja kehoittaa relaamaan kodin siisteyden osalta.

Tämä ongelma on meille erittäin ajankohtainen nyt. Mieheni on sitoutunut hänen uransa kannalta tärkeään projektiin (minä olen asiaa pohtinut ja päättänyt tukea), ja hän on paljon kotoa poissa. Olen usein viikonloput ja illat kahdestaan kotona tyttäreni kanssa, ja kodin siisteys sekä ruokalogistiikka on myöskin enimmäkseen harteillani. Väsyttää.

Samalla tuntuu että ympärilläni on superihmisiä. Heillä on sama elämäntilanne kuin meillä (pieniä lapsia, molemmat vanhemmat käy täyspäiväisesti töissä), mutta he ehtivät ja jaksavat ihan eri tavalla. He juoksevat maratooneja, heidän kotinsa kiiltää siisteyttään, heidän lapsensa hymyilevät Facebookin kuvissa tahrattomissa merkkivaatteissa (taustalla näkyy siisti koti), he matkustelevat eksoottisissa kohteissa lastensa kanssa, ja rakentavat taloa. Ja minä mietin - kateellisena - miten se on mahdollista? Onko heillä luurankoja kaapeissa, sellaisia joita ei näy työpaikalla eikä Facebookissa?

Joillain käy siivooja, se toki auttaa. Joillain asuu naapurissa isovanhemmat jotka auttavat arjessa viikottain. Ehkä joillain on niin paljon energiaa että he eivät lösähdä puoli kymmeneltä sohvalle tai television ääreen, vaan hinkkaavat lattiaan tarttunutta puuroa keskellä yötä.

Viime aikoina, jolloin mieheni on ollut erityisen paljon poissa, pyykkivuoret tuntuvat entistä suuremmilta. En ole todellakaan perfektionisti siisteyden suhteen - voin hyvin mennä nukkumaan tietäen että lattialla on puuroa. Mutta nyt, kun olen raskaana ja väsynyt, olen todella väsynyt.

Työtilanteeni on sen verran huono (minulla ei ole töitä äitiyslomani jälkeen), etten raaski palkata siivoojaa ja lastenhoitajaa juuri nyt, vaikka sille olisi tarvetta. Tilasin sentään ikkunanpesun ennen tyttäreni tulevia syntymäpäiviä - ikkunat on edellisen kerran pesty vuonna 2010.

Tämä auttaa jaksamaan

- Ihanat hetket tyttäreni kanssa, pusuttelua lattialla

- Etätyöpäivät jolloin teen max 3 h töitä, katson Netflixistä sarjoja ja saan vähän siivottua (onneksi on pian torstai!)

- Ajatus siitä että kuukausi ennen laskettua aikaa (ellen mene sairaslomalle ennen sitä), saan viedä tyttären päiväksi tarhaan, ja olla yksin kotona päivästä toiseen - ladata akkuja.

- Mieheni joka jaksaa pitkän päivän jälkeen pestä protestoivalta lapselta hampaat, sillä aikaa kun minä rojahdan x-asennossa sängylle

- Kuppi kahvia ja tölkillinen cola-juomaa päivässä (tiedän, ei pitäisi...)

- Yritän viikonloppuisin keksiä sellasta tekemistä jossa tyttäreni aktivoituu mutta minun ei tarvitse skarpata liikaa (leikkipuistossa käyminen, uimahalli jossa lillun lämpimässä lastenaltaassa).

- Kodin siisteydessä odotukset matalalle: meillä on jatkuva pyykkikaaos, ja joka nurkassa tuntuu olevan pinoja jotka ovat menossa kaappeihin (joissa ei ole tilaa) tai vintille (tyttärelle pieneksi käyneitä). Mutta pinot ovat sentään kivampia kuin vaatteet jotka on heitetty kasaan? Ne toimivat niin kaukan kunnes ne kaatuvat (kun sieltä alhaalta pitää ottaa joku puhdas vaate).

Ja mikäs tämän kirjoituksen pointti oli? Ei mikään, paitsi että nyt on maanantai ja minua väsyttää.

t. x-Haikkis