Nyt kun rakenneultra on onnistuneesti takana, olisi aikaa rentoutua ja nauttia elämästä.

Olen vain mahdottoman huono siinä!

Tai siis rentoutumisen suhteen olen ehkä turhankin hyvä. Toivoisin olevani superenerginen superihminen, jolla on aina siisti koti ja joka  tekee iltaisin kaikkea luovaa lastensa kanssa.

Mutta minä olen vain väsynyt ja laiska. Hemoglobiiniarvoni ovat raskauden takia reilusti suositusten alapuolella, ja olo on aivan vetämätön. Olen tänään tehnyt "etätyöpäivän" (näitä voi ottaa ihan reilusti, kun työt joka tapauksessa loppuvat pian, ja nyt on vielä hiljaista), ja päivän saldo on seuraava:

- puoli tuntia puhelimessa lörpötystä

- 5 min pyykkien laittaminen koneeseen (hyvä minä! Vielä kun jaksaisi ripustaa...)

- 3 jaksoa How I Met your motheria Netflix:istä

- netissä surffailua ja suklaan syömistä

- ja toki vähän työntekoa sängyllä istuen, läppäri sylissä

Tarkoituksena olisi saada kämppä siistimpään kuntoon ennen kuin mies tulee kotiin ja lapsi pitää hakea tarhasta. Mutta olo on aivan vetämätön. Edes suklaa ei piristä, ja vahvojen rautatablettien ärsyttämä vatsalaukku ei kestä kahvin juomista.

Miten sitä voi olla näin aikaansaamaton raato jo nyt, vaikka meillä ei edes vielä ole öisin huutavaa vauvaa? Tiikereitä pelkäävä taapero löytyy kyllä, mutta se nukahtaa heti kun käy silittelemässä. Ja koko ajan vaivaa huono omatunto siitä mitä ei saa aikaseksi.

Minä katson vielä yhden jakson, ja rupean sitten siivoamaan. Perskule.

t. x-Haikaranpelätin 20+3