Olen viimeiset kymmenen vuotta ollut mielestäni viisi kiloa liian lihava (myös silloin kun OLIN viisi kiloa laihempi). Tästä on toki poikkeuksena edellinen raskaus ja raskauden jälkeinen laihdutuskuuri ja siihen vielä oksennustauti päälle, jolloin vaaka kävi alhaalla 61 kilossa. Mutta kymmenen vuotta, jolloin olen katsonut peiliin, ja ajatellut "hmph". Pyöreät posket, vanhoja aknen jälkiä, vähän paksut käsivarret, ongelmakohtana vatsa - onneksi sääret ovat melkein aina olleet salonkikelpoiset. Ei minulla ole ollut varsinaista ongelmaa itsetunnon kanssa, mutta peilikuva on harvoin ilahduttanut.

Mutta nyt raskaana, kaikki on toisin. Vatsani on JUST HYVÄ. Kun kävelen suurten näyteikkunoiden ohi, ikkunasta ei heijastu se viisi kiloa liian pyöreä joka vetää vatsan sisään, vaan sieltä näkyy selkeästi raskaana oleva vatsa. Vatsasta on tullut pyöreä ja kiinteä, ja sen päällä lepäävät painavat rinnat. Vatsa vie huomioni vanhojen finnien jäljistä (uusia ei edes paljon raskaana tule, sekin on bonusta!), ja tuonne takapuolelle ei ylety edes katselemaan kuinka paljon selluliittia siellä on. Kun oma pää ei sinne käänny, häiritköön kuhmurat muita, muttei minua!

Ja hyvästi huono omatunto suklaan syömisestä, kun paino nousee kuitenkin koko ajan. Minä nautin täysin rinnoin - ja vatsoin. Se on sitten ensi vuoden ongelma, kun saa jumpata ja laihduttaa. Nyt nautin tästä "nousuhumalasta" ja ensi vuoden "krapula" roikkuvine mahoineen on kaukana tulevaisuudessa.

t. x-Haikaranpelätin 22+0 (+5 kg)