Hei oikeasti, mä en muistanutkaan miten rankkaa kotona on.

Olin kokonaiset kaksi päivää kahdestaan tyttäreni kanssa, kun mieheni on ruvennut opiskelemaan viikonloppuisin. KAKSI päivää, YKSI lapsi, ja minä olen poikki. Todella säälittävää...

Haluan heti alkuun yrittää puolustaa tätä valittamista näin pienestä asiasta. Alakertaa rupeaa jomottaamaan heti jos vähänkään nostelen tytärtäni, imuroin tai seison yli vartin. Ja mullahan on se todella alhainen hemoglobiini. Ja tyttäreni on hengästyttävän energinen (on aina ollut). Hän ei jaksa nyhjöttää television edessä montaa minuuttia, vaan keksii koko ajan leikkejä ja huutaa "ÄITIII" jatkuvasti. Hän on hurmaava, nokkela, ja rakastavainen (meillä pussaillaan paljon). Ja myös rasittavan levoton, ja tekee monesta arkipäivän askareesta sirkuksen johon minulla menee hermot. Jopa vaatteiden laitto aamulla alkaa usein niin että tyttö juoksee karkuun, kunnes lopulta saan hänet kiinni, ja olen todella vihainen. Jäähyt, rauhalliset pedagogiset selittelyt, kiristäminen, uhkaus, lahjonta - kaikki on kokeiltu.

Yritän usein auttaa tytön "alkuun" leikissä, jotta voisin edes vähän hengähtää tai tehdä jotain hyödyllistä kotona. Hän jaksaa piirtää yksin muutaman minuutin. Joihinkin askareisiin pystyn ottamaan hänet mukaan. Hän ripustaa esimerkiksi pyykkejä mielellään, ja kun hän hakee koneesta uuden vaatteen, suoristan hänen juuri ripustamansa vaatteen. Joskus istutan hänet piirtämään keittiöön, jolloin saan juttelemalla ja piirrustusta kommentoimalla tyhjennettyä astianpesukoneen.

Onko yksinhuoltajilla tai kokeneemmilla äideillä vinkkejä? Tarhassa menee todella hyvin, ja kotonakin tyttö on kuin enkeli jos aktiviteettia ja huomiota riittää. Eilen iltapäivällä ostin itselleni vartin shoppailuaikaa netissä istuttamalla tytön piirrettyjen eteen, ja annoin pienen lautasellisen sipsejä viihdykkeeksi. Mutta eihän se vetele! HELP ME!

Ja mieheni opiskelee lauantaisin seuraavat kaksi vuotta. Voihan vattu.

t.x-Haikaranpelätin 21+3 , jolle on muuten tullut painoa reilut neljä kiloa tähän mennessä (aika samoissa mennään kuin viimeksi)