Varttia yli kahdeksan olimme jännittyneenä klinikan aulassa odottamassa. Mieheni oli tehnyt oman panoksensa alle viidessa minuutissa (ei mikään ihan turha jätkä!) kotona, ja minä olin kuljettanut spermapurkkia rintojeni välissä aamuruuhkan lävitse sairaalaan.

Alkurutiini oli tuttu -jutustelua sairaanhoitajan kanssa, joka laittoi tipan käsivarteeni morfiinia varten, kurkkuun pari särkylääkettä sekä yksi rauhoittava. Rauhoittava pilleri vaikutti jo vartin päästä, ja ennen toimenpidettä istuin sairaalan aulassa nauttien auringonpaisteessa hymyillen vastaantulevilel ihmisille. God stuff!

Tulin pienessä pöllyssä toimenpidehuoneeseen, ja naureskelin sairaanhoitajan laittaessa paikallispuudutusta, joka ei sattunut tällä kertaa. Hymyilevä sairaanhoitaja antoi vielä tujauksen morfiinia, ja lääkäri rupesi keräämään munasoluja talteen. Päivän saldo oli 14 munasolua (tai ainakin 14 rakkulaa tyhjennettiin, en ole ihan varma oliko kaikissa munasolu sisällä) -huimat 9 vasemmalta puolelta ja 5 oikealta. Toimenpiteen jälkeen makoilin puolisen tuntia klinikalla, ja alavatsaa rupesi samantien kivistämään morfiinin vaikutuksen haihduttua.

Olen röhnöttänyt sohvalla loppupäivän mieheni kantaessa minulle roskaruokaa ja karkkia. Kaikki on siis kaikinpuolin hyvin paitsi jos joudun kävelemään tai käymään vessassa. Kävelen kumarassa tukien pöytiin ja tuolien nojiin, ja vessatarpeiden toimittaminen tuntuu siltä kuin alapäätäni revittäisiin kappaleiksi. Onneksi sentään ei ole vatsa kovalla niin kuin viime kerralla -ponnistaminen ei mitenkään onnistuisi.

Nyt ei auta muu kuin odottaa kaksi pitkää päivää kuullakseni miten pienet kullannuppuni voivat klinikan lämpökaapissa. Viime kerralla saldo oli 17 tyhjennettyä munarakkulaa, joissa oli 13 munasolua, joista 3 hedelmöittyi, ja joista 2 lähti jakautumaan. Suuri toiveeni on saada siirrettyä kaksi alkiota ylihuomenna, joten nyt on peukut ja varpaat pystyssä että lämpökaapissa olisi paljon actionia.

Kiitos kannustavista viesteistänne! Ihanaa tietää että on tukijoukot mukana taistelussa :)