Löysin tällaisen runon KaksPlus-sivun keskustelupalstalta googlettaessani jotain keskenmenoon liittyvää. Kirjoittaja on tuntematon, mutta runo on mielestäni kaunis ja koskettava -ja ehkä ajankohtainen nyt äitienpäivän lähestyessä.

Älä äiti itke,
sillä minun aikani ei ollut vielä.
Kävin vain katsomassa,
mutta tulen myöhemmin uudelleen.

Äiti, pyyhi jo kyyneleet,
Tiedän, sun on ikävä,
mutta minä olen tässä,
vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.

Äiti, katso ulos.
Olen poutapilven hattarassa,
tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi.
Auringon säteessä tunnet lämpöni.
Linnun laulussa helkkää nauruni.
Tähtien tuike on minun silmäniskuni.

Olen joka hetkessä,
jokaisessa askeleessasi.
Äiti, en ole mennyt minnekään.
Olen tässä, ikuisesti, sydämessä.

Huomasin muuten Simpukka-yhdistyksen kotisivuilla seuraavan mainoksen -täytyypä muistaa katsoa nettitv:stä. Akuutti TV2 tiistaina 5.5. klo 19.20  "Tyhjä syli on kipeä asia monille pariskunnille. Lapsettomuuden hyväksyminen on vuosia kestävä pitkä prosessi. Mitä lapsettomuus merkitsee miehelle, naiselle ja heidän suhteelleen?" 
 

UPDATE kl 12.00. Eilinen Hcg (rv 7+6) on noussut 8800:een lauantain 6000:sta. Huomenna (rv 8+1) tehdään lopullinen päätös (torstain sijaan). Menen aamulla vielä yhteen verikokeeseen, minut skannataan sillä "hienommalla" laitteella Ultraosastolla, ja jos tilanne ei ole muuttunut (elon merkkejä ei löydy), minulle tehdään kaavinta huomenna. En saa syödä enkä juoda kl 06 jälkeen muuta kuin juoda mehua ja vettä, muita ohjeita en ole saanut. Pelottaa.