Mitä mä kirjoitin juuri viimeksi? Ylös alas ylös alas. Ja kun tullaan alas, niin tullaan ryminällä.

Tuntuu siltä että joka viides kirjoitukseni keskittyy valitukseen siitä että kaikki muut raskautuvat paitsi minä. Jos olet kyllästynyt samaan valitukseen (minä olen), niin lopeta lukeminen tähän. Jos olet sitä mieltä että olen katkera ämmä joka on terapian tarpeessa, lopeta myöskin tähän. Saatat olla oikeassa, mutta en halua kuulla sitä.

Mitä tapahtuu sen jälkeen kun suurin osa vakavasti seurustelevista tai naimisissa olevista ystävistä ja tutuista ovat ilmoittaneet perheenlisäyksestä? Alkaa seuraava kierros. Kakkoskierros, joka muistuttaa joulun ja syntymäpäivän tavoin siitä miten kauan tätä paskaa on kestänyt. Sama juttu. Lämpimät onnittelut, kaikkea hyvää, onnea koko perheelle jne. Eikö minun luulisi tottuvan jo siihen? Saan ilmeisesti tottua kakkos- ja kolmoskierrosten onnitteluihin.

Kaikista hirveintä on se, että mitä läheisempi ystävä, sitä enemmän se sattuu. Työkaverit tai etäiset tutut eivät ole niin pahoja. Voi olla vihainen. Voi ajatella mielessään että nyt se hemmetin ämmä on taas tunkemassa yhtä pentua maailmaan vaikka se ei osaa hoitaa nykyisiäkään. Mutta ystävistä ei voi ajatella niin, en halua enkä osaa ajatella niin. On paljon vaikeampaa olla surullinen kuin vihainen. Olisi helpompaa kun ei pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa. Minulla ei ole huono omatunto siitä etten iloitse serkun kaiman koirankusettajan yllätysraskaudesta, mutta tunnen huonoa omaatuntoa siitä etten ole onnellinen ystävieni puolesta. Ystäville haluaa kaikkea hyvää. Miksi minun pitää sitten ajatella, että haluan heille kaikkea hyvää... paitsi raskautta. Huono omatunto, huono ystävä.

Mikä auttaisi näihin kamaliin ajatuksiin? Bloggailu ja vertaistuki auttavat pitämään järjen kasassa, mutta miten saisin nämä tunteet pois? Hyvät vinkit ovat tervetulleita, vaikken odota mitään mullistavaa ohjetta.

Kauan tätä jatkuu? Mille kierrokselle pääsen mukaan? Olenko 20 vuoden päästä katkera ämmä, jota harmittaa joka kerta kun joku muu saa lapsenlapsen koska itse en saanut edes yhtä omaa lasta?