Olimme eilen jälleen ultrassa, ja vaikka kuinka oli kädet ja varpaat ollut ristissä, oli ultrassa sama tuttu näky -tyhjä pussi. Pussi oli kasvanut edelleen, mutta tässä vaiheessa ja pussin koon huomioiden (muistaakseni vajaa 3 cm) siellä olisi jo pitänyt olla jotain. Diagnoosi oli tuulimunaraskaus.

Ultrauksen jälkeen meidän piti kävellä ultraosaston odotushuoneen läpi, joka oli täynnä onnellisesti raskaana olevia naisia. Kyynelehdin niin paljon etten oikeastaan nähnyt kyynelten läpi mitään. Mieheni talutti minut ulos, ja "tunsin" (vaikken nähnyt) kuinka muut katsoivat minua. Toivottavasti he ymmärsivät miten onnekkaita he ovat.

Tämän jälkeen menimme juttelemaan gynekologisen osaston lääkärin kanssa. Hän suositteli meille lääkkeellistä tyhjennystä. Rupesin katselemaan kalenteria kysyäkseni milloin, johon lääkäri vastasi "me ajateltiin tehdä se nyt". Kaikki meni nopeasti, ja yhtäkkiä makasin sairaalasängyssä sairaalavaatteet päällä.

Neljän aikaan iltapäivällä sairaanhoitaja laittoi kaksi tablettia sisälleni, ja antoi läjän särkylääkkeitä. Kuuden aikaan alkoi kova menkkamainen jomotus, ja otin lääkkeet. Kahdeksan aikaan lähdimme kotiin, ja olin niin turtunut lääkkeistä ja päivän tapahtumista että menin samantien nukkumaan.

Tänään on ollut ihan normaali olo. Odotan vuotoa joka ei ole alkanut vielä, ja olen ottanut Panadolia menkkamaiseen jomotukseen. Aion olla töissä niin kauan kuin pystyn -kotona aika menee niin hitaasti ja en varmaan pystyisi keskittyä muuhun kuin suremiseen. Olen tällä hetkellä töissä suurehko side housuissa, ja odotan milloin se tulee ulos. Sairaalassa sanottiin että "yleensä parin päivän sisällä".

Olen huomenna työmatkalla Ruotsissa, ja jännittää miten selviän siitä. En kehdannut peruuttaa matkaa, koska peruutin vastaavan matkan viimeksi juuri skannausten vuoksi valehdellen olevani kipeänä, ja projekti on aikataulusta jäljessä tämän takia. Saa nähdä päättyykö tämä raskaus lentokoneessa, hotellihuoneessa, työpaikan vessassa vai jossain muualla. Jos olo menee ihan kamalaksi, tulen mahdollisimman pian kotiin tai jään sinne hotelliin.

Tavallaan on helpotus tietää että tämä piina päättyy parin päivän sisällä, mutta toisaalta pelottaa miten rankka lääkkeellinen tyhjennys tulee olemaan. Olen lukenut netistä että joillekkin se on kuin normaalit kuukautiset, kun taas toiset istuvat vessanpöntöllä oksentaen melkein pari päivää. *huokaus*