Kyllä se mun mies on vaan oikeassa: naiset valittaa aina. Aiemmin valitin pahoinvoinnista, ja nyt pelottaa kun se on hävinnyt. Ei ole helppoa miehellänikään :) 

Pieni öklötys tuli ainoastaan aamulla junassa (alkuviikosta sitä oli 24h) kun viereeni istui juuri tupakan polttanut mies. Yäk. Koko junamatkan mietin vain ja ainoastaan sitä miten paljon vihaan tupakkaa ja tupakoitsijoita. Mulla on ollut tupakkaan jo ihan pienestä asti hankala suhde -muistan narisseeni siitä etten halua isäni lukevan minulle iltasatua koska hän haisee tupakalle, ja ainoastaan äiti kelpasi. Ja jos äiti ei millään voinut tai jaksanut, niin pidin nenästä kiinni tai sukelsin peiton alle kuuntelemaan iltasatua.

Olen seurustellessani ollut tosi nirppanokka tupakan suhteen, ja mieheni on turha tulla kerjäämään suukkoa jos juuri on polttanut tupakan, vaikka bileissä. Olemme käyneet aikamoisia keskusteluja ja olen saanut itkuraivareitakin, kun mieheni on tunnustanut polttaneensa VIISI tupakkaa yhden ravintolaillan aikana, samaan aikaan kun olemme olleet hoidoissa ja hänen olisi pitänyt varjella niitä vähäisiä uimareitaan. Olin sitä mieltä että jos polttaa viisi tupakkaa yhden illan aikana, niin sitten ei voi olla kovin tosissaan hoitojen suhteen.

Olen isossa firmassa töissä, ja meitä on useampia jotka ovat hoidoissa. Olen jutellut yhden ihanan tiiminvetäjän kanssa, jotka ovat juuri aloittaneet hoidot. Tämän tiiminvetäjän kanssa olemme juoruilleet ja puhuneet pahaa yhdestä toisen osaston kollegasta, joka on ollut vuosia lapsettomuushoidoissa, mutta joka on sitkeästi polttanut tupakkaa kaikkien näiden vuosien ajan. Juoruilumme on lähinnä keskittynyt siihen että olemme olleet sitä mieltä ettei hän oikeasti yritä tosissaan, koska polttaa noin paljon. Ja kun tämä ketjupolttaja tuli raskaaksi ennen meitä, tuhahtelimme selän takana mutta onnittelimme kuitenkin kohteliaasti naamatusten.

Olen aina, ja varsinkin lapsettomuuden aikana, ollut järkyttynyt jos olen nähnyt raskaana olevan naisen polttavan julkisella paikalla. Ymmärrän, että lopettaminen voi olla vaikeaa, varsinkin jos raskaus tulee yllätyksenä, mutta suuren mahan kanssa olisi jo ollut aikaa lopettaa. En ole ikinä mennyt sanomaan mitään, mutta olen ajatellut mielessäni että tuollaiset huonot äidit saavat lapsia, ja me emme.

Jouduin  reilu vuosi sitten eripuraan mieheni veljen tyttöystävän kanssa kun olin tuhahdellut sukutapaamisen jälkeen miehiemme serkulle joka on polttanut kaikkien raskauksiaen aikana huoletta. Tämä veljen tyttöystävä tuohtui kommenteistani, ja rupesi puolustamaan ystävätärtään (kun haukuin miehen serkkua, hänestä tuntui että olisin haukkunut hänen ystäväänsä) joka "on synnyttyttänyt terveitä lapsia vaikka on polttanut, eli ei sitä noin voida todistaa että se on vaarallista". Totesin kylmästi, että mielestäni vain huono äiti (tietäen että on todella provosoivaa ja loukkaavaa kutsua jotain huonoksi äidiksi) riskeeraa lapsensa terveyden tuolla tavalla. Juu, ja vaikka jokainen päättää meneekö raja parissa päivittäisessä kahvikupissa, laittilimussa, lisäaineissa, hiuslakassa tai permanentissa, tupakoinnista ja alkoholista on kuitenkin ihan tutkittua haittaa sikiölle.

Muistanpa ajatelleeni ja päästäneeni suustakin sellaista että on epäoikeudenmukaista, kun alkoholistit, narkkarit, tupakoitsijat ja muu roskaväki saavat lapsia, mutta me emme.

Saa nähdä miten arvomaailmani muuttuu raskauden ja tulevaisuuden myötä. Onkohan tämä kärkäs arvosteluni johtunut lapsettomuudesta vai siitä että pienenä minulle luettiin iltasatuja parvekkeella poltetun tupakan jälkeen? 

Että tällaisia ajatuksia oli aamujunassa.